Haluan puhua unettomuudesta
Kuinka unettomuus vaikuttaa koko elämäämme, kuinka monet siitä kärsivät. Haluan kirjoittaa tärkeästä aiheesta mikä koskettaa meitä monia, mutta siitä ei uskalleta puhua, saatika myöntää asiaa.
Olen kärsinyt unettomuudesta kauan. Stressi on toimii laukaisijana. Kun ruuhkavuosien keskellä koittaa vaan olla aktiivinen, mutta kun unta ei riitä tai rytmi on vaan sekaisin.
Oma unettomuus kierre alkoi henkisen stressin kautta. Yksityiselämäni vuoristoradoista. Kuvittelin tarvitsevani päiväunia tasoittamaan lyhyitä yöunia. Stressi ihmissuhteessa ajoi minut vuoteeseen. Päivät toistuivat samalla kaavalla. Kiireesti töistä levoille ennen kun lapsiperheen askareet saavat alkaa. Illalla nukkumaan heti kun lapsikin. Eli todella aikaisin. 10 tuntia yöllä lepoa, mutta 10 kertaa heräämistä yössä. Aamulla iskee taas väsy huonosta yöstä, töissä jaksaa tsempaten päiväunille. Tämä kierre jatkui reilun vuoden tai kaksi. Lapseni on tottunut pikkulepoihin. Katkaisin kierteen nyt vihdoin lääkärissä. Olen siis rampannut lääkärissä kierteen aikanakin, mutta oikea lääkäri antoi hyvät ohjeet ja lääkityksen. 3 yötä takana heräämättä. Päiväunia ei tarvitse ottaa. Mieli niin paljon kirkkaampi kun kahteen vuoteen!
Pointti on, että kuinka vaikea normaalin ihmisen on löytää apua. Ihminen aloittaa perusasioista automaattisesti. Vaihtuu patjat ja tyynyt. Minulla auttoi minulle vaikean parisuhteen katkaisu, ystävät, asennoituminen ja lääke helpotti todella paljon. Annan neuvon, että negatiivisesta kehästä pääsee vain itse pois. Lähipiiri ja läheiset auttavat, mutta kun löytää yhden valopilkun rentoutumiseen ja hyvään mieleen, moni asia helpottuu. Asenne ja jonkinlainen itsepohdiskelu ovat avsimet. Ei saa paeta huonoa oloa.