Ruuhkavuosipäiväkirjojen ensimmäinen sivu

Copyright: Ruuhkavuosimuija

Perustin blogin ennen koronaa. Nyt ollaan menty jo puoli vuotta koronaa enkä enkä edelleenkään ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt perehtyä word press-ympäristöön. Periaatteessa tietenkin osaan käyttää sitä (ainakin cv:ssä) koska päivitin sillä pari pari blogipostausta aikoinaan yliopiston opiskelijablogiin, mistä sain pari hassua opintopistettä ja ”journalismiin liittyvää osaamista”. Eli suomeksi, vielä vaiheessa on. Kertooko myös jotain olennaista ruuhkavuosista? Ainakin minun kohdallani kyllä.

Päiväkirja alkaakin ruuhkavuosilomalta. Lomalla taitaa jäädä energiaa muuhunkin kun työhön, arjen pyörittämiseen, ruuanlaittoon, siivoukseen ja harrastuksille. Koska korona, loma tapahtuu kotimaisessa matkailuparatiisissa. Koska kouluikäisiä lapsia ei perheessämme ole, voimme lomailla milloin vain, mikä on ehdottomasti tämän elämänvaiheen plussa. Retkeilyreiteillä vain eläkeläiset ja meidän perheemme.

Halusin alkaa bloggaamaan, koska tahdon kirjoittaa. Haaveenani olisi irtisanoutua päivätöistä ja kirjoittaa romaaneja päivätyöksi. Ideoitakin on, yksi kirja kertoisi Jeesuksesta ja toinen Matti Kurikasta. Sitten mietin mihin voimavarani riittäisivät tässä kohtaa, eli juuri ja juuri ehkä päiväkirjaan. Jotta päiväkirja olisi aito ja suora ja joku muukin voisi saada siitä jotain, haluan kirjoittaa toistaiseksi nimettömänä. Myöskään työni takia en halua esiintyä nimelläni yksityielämääni koskevien asioiden yhteydessä.

Lomalla on aikaa miettiä asioita. Tällä hetkellä poden valtavaa ammatillista ja ikään liittyvää kriisiä. Tästä ehkä myöhemmin lisää, mutta pääosin se koskee sitä, etten tiedä mitä haluaisin ”tehdä isona” ja sitä etten ole vielä 31 ikävuoteen mennessä saavuttanut ainakaan omasta mielestäni työelämässä mitään merkittävää, vaikka aikoinaan olin luokan paras oppilas. Tuntuu että toiset etenevät uralla tai perustavat yrityksiä, ja itse vain haahuilen. Ajattelen myös itseäni parikymppisenä, ja mietin kuinka paljon jätin mahdollisuuksia käyttämättä sen vuoksi, että halusin  edetä nopeasti työelämään. Olen aloittamassa myös psykoterapian, liittyen ehkä osittain näihinkin pohdintoihin, mutta tämä blogi , toimikoon myös henkilökohtaisena terapiana tässä raastavassa elämänvaiheessa. Psykoterapiasta varmasti lisää tuonnempana. Oikeasti haluaisin vain olla äitiyslomalla.

Copyright: Ruuhkavuosimuija

Olen siis 31-vuotias vaimo, äiti ja valtion virkamies. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, koska rakastan opiskelua. Asun mieheni kotipaikkakunnalla. Meillä on 3-vuotias lapsi ja haave vielä perheenlisäyksestä ainakin yhden lapsen osalta. Haave siirtyi, koska jouduin kohdunkaulan syövän seulonnoissa löydettyjen solumuutosten vuoksi sähkösilmukkahoitoon, jossa muutokset poistettiin. Kuuden kuukauden kontrollin aikana ei ole toivottavaa tulla raskaaksi. Tästä varmasti lisää tuonnempana.

Miksi ruuhkavuodet? Kuten Anni Hautala sanoi Hesarin haastattelussa, mikään ei valmista siihen, millainen totaalinen vapaudenmenetys lapsen saaminen on. Vaikka se on elämän parasta aikaa, tuntuu, että lapsi ja perhe vievät suuren osan kaikesta ajastaa. Lisäksi samaan aikaan sitä kuitenkin haluaisi mielekkäitä ja kehittäviä työtehtäviä, ja aikaa panostaa myös työelämään, koska on siihen nähden parhaassa iässä. Itseä olisi mukava kehittää myös harrastamalla tai opiskelemalla. Mahdotonta tavalliselle organisointitaidottomalle pulliaiselle lapsiperhearjen keskellä? Uskoakseni ainakin samaistuttavaa, joskaan ei varmasti mahdotonta.

Jatkan juttua taas pian, toivottavasti nopeammin kuin puolen vuoden kuluttua. Lyhyesti siis tiivistäen, toivon saavani blogista itse jotakin, ja toivon myös voivani antaa jotain jollekin muulle, joka painii samojen ajatusten kanssa samassa elämäntilanteessa. Haluan saada väylän purkaa omia ajatuksiani, mutta uskon, etten ole näiden kanssa vain yksin. Oman elämäni kautta voin käsitellä myös muillekin  samankaltaisissa elämäntilanteissa oleville ja samoja asioita pohtiville merkityksellisiä ilmiöitä ja näkökulmia omaan elämään. Toivon myös hyvähenkistä ja rakentavaa keskustelua!

Kommentit (1)
  1. Jään odottamaan seuraavia postauksiasi mielenkiinnolla. Ajatuksissasi on paljon samaistumispintaa itselleni. Jotain kriisiä tässä itsekin elelen ja mietin mitä isona haluan oikeasti tehdä ja voinko/saanko tehdä sitä mitä oikeasti haluan, keneltä pitää kysyä lupa vai pitääkö keneltäkään. Näitä mietin vaipanvaihdon lomassa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *