Tämä elämäntapaprojekti alkoi siis jo viime syyskuussa. Tahti on ollut verkkainen, mutta alaspäin on paino onneksi koko ajan mennyt. Nyt sitten olen kohta 4 viikkoa ollut Jutan superdieetillä. En voi sanoa, että olen noudattanut ohjeita sataprosenttisesti. Olen kuunnellut hieman kroppaani ja liikuntaa en ole saanut niin paljoa harrastettua. Enemmän kuin ennen, mutten ihan niin paljoa kuin olisi ohjeiden mukaan pitänyt.

Mutta nyt kohta 4 viikon saavutus on ollut -3,5kg ja -29cm. Pääasiassa sentit ovat lähteneet rinta, vatsa ja lantio-seudulta, mutta myös reisistä ja käsivarsista. Olen tyytyväinen. Hyvin tyytyväinen. Syyskuusta tähän päivään saakka on paino tippunut reipas 12 kiloa. Olen mitannut vain vyötärön tuosta syyskuusta saakka. Senttejä on kadonnut vyötäröltä yhteensä 17cm. Vauhti on hidas, mutta onneksi suunta on oikea. Suuri välietappi on 3 kilon päässä. Sitten juhlistan saavutustani. 15kg ei ole periaatteessa iso juttu, mutta kun pääsee uudelle kymmenelle, niin minulle juttu on aika suuri. Paino alkaisi vihdoin 9:llä. 3 kiloa. Onneksi on fillarikausi, kävelykausi, uintikausi ja salikausi parhaimmillaan 😀

Aion siis päästä tavoitteeseeni ja vielä suht nopeasti. Sukulaisia olisi tulossa kylään 2 viikon päästä. Siihen mennessä tuskin pääsen tavoitteeseeni, ellen sitten urheile hulluna. Ruokapuolta en haluaisi karsia, koska tykkään nykyisestä menuustani paljon. Grillattua kanaa ja kasviksia. Nam. Kunhan pidän jäätelöhimoni kurissa ja en sorru duunipaikan jälkiruokiin, niin aika lähelle pääsisin ekaa tavoitettani. Olisi kiva näyttää mm isälleni, että pystyn tähän.

Olen sortunut tässä 4 viikon aikana useasti, mutta jokaisen suupalan olen tiedostanut. Ennen kiskoin suuhuni kaikkea mahdollista huomaamatta. Nyt tiedostan jokaisen suupalan ja en syö huomaamatta. Jälkiuunileipää olen syönyt pariinkin otteeseen. Leuat vaativat puremista ja kroppa vaatii hiilaria. Lisäksi toki on ollut duunijuttuja, joissa ei vain ollut mulle sopivaa ruokaa tarjolla. Ja en halunnut nälkääkään nähdä. Mutta edelleen tiedostaen jokaisen suupalan. Pienestä ahmimishäiriöstä kärsivälle tämä on hieno saavutus. Tavoitteena olisi pitääkin tämä suhtautuminen ruokaan. Kohtuudella ja tiedostaen.

Nyt takaisin siivouksen pariin. Kotitöillä kalorikulutusta 🙂