Lisääntymisen pitäisi olla oikeus – ei velvollisuus

Olen pyöritellyt tätä tekstiä eilisestä lähtien, kun silmiini osui Ylen otsikko uusimmasta väestönkasvuun liittyvästä raportista:

”Väestöliitto patistaa tekemään lisää vauvoja”

Väestöliitto reagoi otsikointiin nopeasti Twitterissä – termi ”patistaa” ei ollut heiltä lähtöisin, vaan Ylen valitsema. Silti, lisääntymiseen liittyvä julkinen keskustelu toistaa Suomessa samaa kaavaa: lapsia ei synny tarpeeksi, väestönkasvu hidastuu, asialle pitää tehdä jotain – ja siinä vaiheessa katseet käännetään lähes poikkeuksetta naisiin. Miksi naiset eivät halua tehdä lapsia, miksi naiset valitsevat lapsettomuuden, miksi naiset lykkäävät perheen perustamista myöhemmälle iälle?

Keskustelussa naisten rooli on puhtaasti uusien sukupolvien synnyttäjänä, ja toivotut lapset taas nähdään kärjistetysti tulevina kuluttajina, veronmaksajina ja eläkejärjestelmän pönkittäjinä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekäs valinta – naiset valitsevat lapsettomuuden, koska haluavat keskittyä muihin asioihin kuin perheen perustamiseen, kuten vaikka kouluttautumiseen, omaan uraan ja matkusteluun.Harvemmin kuulee kenenkään kutsuvan lapsettoman elämän valinnutta miestä itsekkääksi, eikä heiltä kysellä, mitä syitä heidän päätöksensä taustalla on. Koko Suomen väestönkasvu ja sen tulevaisuus tuntuu olevan yksinomaan naisten vastuulla.

Ei ihme, että näissä raameissa lasten tekeminen ei kenties vaikuta kauhean houkuttelevalta. ”Tee lapsia, jotta eläkejärjestelmä ei kaadu 2040-luvulla” ei mielestäni kuulosta kauhean vakuuttavalta syyltä tehdä oman elämän tärkeintä ja kauaskantoisinta päätöstä.

Kenelle pitää selitellä omia lisääntymisvalintoja, ja keitä pitäisi ajatella näiden päätöksien äärellä?

Lyhyt vastaus: omia valintoja ei pitäisi joutua selittelemään kenellekään, eikä päätöksessä tarvitse huomioida ulkopuolisia. Kenenkään ei pitäisi perustaa omia lisääntymispäätöksiä 2040-luvun eläkejärjestelmälle tai naapurin mielipiteille.

Lapsettomuuden valinneen henkilön ei pitäisi joutua perustelemaan valintaansa muille, eikä lapsettomuus ole itsekäs valinta – monet kertovat valinneensa lapsettomuuden tai pienen lapsiluvun esimerkiksi ympäristön ja ilmaston suojelemisen takia, ja ilmastotekona se on äärimmäisen tehokas. Toisaalta – miksei saisi olla ”itsekäs”, ja keskittyä hakemaan elämälle sisältöä muista tärkeistä asioista, kuten vaikka kouluttautumisesta, oman uran kehittämisestä ja (ekologisesta) matkustelusta?  ”Lapsettomuuden valinnut nainen on itsekäs”-ajattelu kun perustuu siihen uskomukseen, että naisen elämän tarkoitus on ennen kaikkea lisääntyä ja tulla äidiksi. Nainen, joka ei ole äiti, ei toteuta perimmäistä biologista tarkoitustaan eikä mitenkään voi olla elämäänsä täysin tyytyväinen, koska lapset antavat (naisen) elämälle tarkoituksen.

Omassa lähipiirissäni on sekä vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneita henkilöitä, ja niitä, jotka haluaisivat biologisia lapsia, mutta eivät voi tulla raskaaksi. Löytyy yhden lapsen vanhempia ja suurperheen vanhempia. Löytyy abortin tehneitä naisia, monia keskenmenoja, ja niitä, joiden tie vanhemmuuteen kulki vuosien hedelmöityshoitojen kautta. On myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia yksilöitä ja pariskuntia, joille perheen perustaminen on yhä varsin pitkä ja kallis prosessi. Keskusteltuani näistä asioista kymmenien naisten kanssa, sekä seurattuani aiheeseen liittyviä keskusteluja vuosia, väittäisin, että lisääntymispäätöstensä äärellä naiset miettivät lähes aina sitä, mitä muut ajattelevat heidän päätöksistään – ja joutuvat perustelemaan niitä muille huolimatta siitä, mitä valintoja tekevät.

Liian nuorena lapsen hankkiva ei ole tarpeeksi kypsä äidiksi – mutta ei pidä odottaa liian pitkään, koska hedelmällisyys. Aborttia harkitseva nainen miettii, mitä hänen ystävänsä joka haluaa lapsia mutta ei voi tulla raskaaksi ajattelisi. Yhden lapsen haluava äiti miettii, pitäisikö tehdä kuitenkin se toinen lapsi, ettei se esikoinen ole yksinäinen. Lapsettomuuden valinnut nainen joutuu jatkuvasti selittelemään valintaansa muille. Suurperheen äiti saa usein kritiikkiä valinnastaan tehdä paljon lapsia. Juuri unelmiensa työpaikan saanut nainen miettii, miten lapsen saaminen vaikuttaa hänen uraansa. Vastavalmistunut pohtii, pitäisikö hankkia työkokemusta ennen perheen perustamista. Nainen, joka haluaa äidiksi mutta ei ole löytänyt oikeaa kumppania miettii, haluaako lähteä vanhemmuuteen yksin – ja kritisoidaanko häntä tästä valinnasta. Puhumattakaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, joiden perheen perustamiseen liittyy yhä todella paljon ennakkoluuloja ja syrjiviä käytäntöjä. Joillekin ihmisryhmille lapsettomuus on valtion vaatima pakko – kuten henkilöille, jotka haluavat korjata sukupuolensa, ja joilta nykyinen laki vaatii lisääntymiskyvyttömyyttä eli sterilisaatiota, ennen kuin sukupuolen korjaaminen on mahdollista. Kaikki kohdulliset eivät ole naisia, eikä kaikilla naisilla ole kohtua – mikä näissä keskusteluissa tuntuu myös yhä lähes poikkeuksetta unohtuvan.

Päätös perheen perustamisesta on kenties kaikkein kauaskantoisin ja elämää mullistavin päätös, jonka yksilö elämänsä aikana tekee. Lapsia kun ei voi palauttaa. Sen takia olisi niin äärimmäisen tärkeää antaa ihmisille lisääntymisrauha ja tilaa tehdä nämä päätökset ilman ympäristön painostusta ja kritiikkiä. Ketään kun ei pitäisi ”patistaa” tekemään vauvoja mistään syystä, enkä usko, että yksikään lapsettomuuden valinnut henkilö muuttaa mieltään sen takia, ettei eläkejärjestelmä kärsisi. Yhteiskuntaa voi muokata perheystävällisemmäksi monin eri tavoin, mutta syyllistämisen ja painostamisen ei pitäisi kuulua tähän keskusteluun, ja niiden kautta tuskin saavutetaan toivottuja muutoksia. Lapsien hankkimisen pitäisi olla kaikkein (myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen) oikeus – ei kenenkään velvollisuus.

Lisälukemista:

• • Minja Koskela: Tule mukaan julistamaan #kohturauha 
  • Aleksin kaksi raskautta (HS artikkeli transmiehestä, joka on synnyttänyt kaksi lasta)
  • Operaatio Äiti: ”Taas? Oliko vahinko?” – Anna ihmisille lisääntymisrauha! 
  • Yle: ”Miespuolinen lääkäri ohjeisti sanomalla, että nainen ei voi saada sekä uraa että perhettä” – raskaus on yleisempiä syitä syrjintään töissä 
  • Ihmisoikeuskeskus: Suomi rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta – ihmisoikeusvaltuuskunta vaatii translain kiireellistä uudistamista 
  • Yle: Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa
  • Seta lausunto: Hedelmöityshoitolain 16 §:n 2 momentin muuttaminen