Äidin rakkaus

 

Onko äidin rakkautta puhtaampaa? Onko äidin rakkautta voimakkaampaa? Huoli kalvaa sydäntä, kun lapset ovat poissa näkyvistä, vaikka mieli lepää hetken rauhasta. Huoli lapsen tunteista nousee, kun toiset lapset eivät leikikkään hänen kanssa. Haluat häntä ilahduttaa, haluat häntä rakastaa. Huolehdit hänestä ensisijaisesti ja aina. Sitä on äidin rakkaus.

 

Äidin rakkaus on yhteiskunnassamme pyhää. Sitä vastaan ei sovi puhua, sitä ei sovi edes epäillä. Äitiä ylistetään, äitiä kunnioitetaan. Äiti on aina äiti isolla äällä.

 

Mitä sitten, kun äiti huomaa lapsensa vasta humalassa, kun kylässä paikassa, jossa oma lapsi asuu? Muina kertoina hän ei lasta huomaakkaan, vaikka istuisi vieressä. Ei tervehdi, eikä hymyile tälle. Sairaalasta hän lähti etukäteen ja lapsi jäi sinne. Isoäiti hoitaa lapsen kuin omansa ja äiti elää omaa elämäänsä. Silti tämä ”äiti” on lapsen virallinen huoltaja. Omaa äitiään tämä ”äiti” muistaa syntymäpäivänä muutamalla oluella. Nämäkin hän toi humalassa.

 

Missä lapsen isä on? Kuka hän edes on? Sitä ei vaivauduttu edes selvittämään, lapsi saa kasvaa ilman isää. Ja ilman äitiä. Hänellä on hänen mummonsa. Toivottavasti aikuisuuteen asti. Jos näin ei ole, en tiedä mitä lapselle tapahtuu. Suru kaivaa sisintäni. Olenhan itsekkin äiti. Ja olen myös tytär.

 

Äideistä on monia esimerkkejä, edellä yksi. Eräskin on laiminlyönyt lastaan koko elämänsä ajan. Tällä lapsella ei ollut tarvittavia vaatteita. Heillä ei tehty ruokaa säännöllisesti. Äiti pakotti lapsen hukuttamaan hamsterilleen tulleet poikaset vessan pöntöstä, koska ne olivat vahinko. Äiti vei lapsen paikkoihin joissa lasta vahingoitettiin. Äiti antoi miesystäviensä haukkua häntä. Lapsi pyysi äidiltään, että hän ostaisi hänelle sukkia. Hän sai kauheat huudot päällensä, koska hänen olisi pitänyt ostaa ne itse. Lapsi oli tällöin 13 vuotias, eikä saanut edes viikkorahaa. Kerran lapsi oli pari päivää kotoa pois, niin äiti teki sillä aikaa huoneesta varaston. Hän oli täyttänyt huoneen niin täyteen tavaraa, että sinne ei mahtunut kävelemään. Hän oli kuulemma siivonnut.

 

Lista jatkuisi vielä. En halua jatkaa sitä nyt. Annan arvostukseni kaikille niille äideille, jotka rakastavat lapsiaan ja huolehtivat heistä vuoden jokaisena päivänä. Näitä äitejä meidän tulee muistaa joka päivää, arvostaa heitä ja kunnioittaa heitä. Äidin rakkaus ei ole pyhää ja meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että aina sitä ei ole olemassa. Kuitenkin ne äidit, jotka sitä rakkautta antavat, ovat jokapäiväisen arvostuksen ansainneita. Ne ovat tämän elämän oikeita äitejä, jotka kantavat tätä yhteiskuntaa eteenpäin ja pelastavat pienen lapsen elämän, vaikka se ei aina oma lapsi olisikaan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *