Pienen tytön tarina

Tämä pieni tyttö pelkää. Pelkää, että joku tulee tekemään jotain pahaa. Ja kun se joku tulee, hän pelkää, että kukaan ei ole auttamassa. Hän pelkää olevansa voimaton ja yksin.

Tyttö kokee, että joutuu selviämään elämästään yksin. Joutuu itse opettelemaan, että kuinka tätä elämää eletään, koska ei ole ketään ohjaamassa. Yksin hän oppi lukemaan, yksin hän teki ruokaa, yksin hän hankki vaatteensa, yksin hän opetteli siivoamaan. Yksin hän opetteli laittamaan hiuksensa. Yksin hän opetteli ystävystymään. Yksin hän kasvoi, ja kaiken lisäksi vastuuta äidistään kantoi.

Vuosien jälkeen sama tyttö tekee edelleen asiat yksin. Hänen on todella vaikea ottaa vastaan apua. Hänen minuutensa mitta on hänen kykynsä selviytyä ja huolehtia muista. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi ja tekee parhaansa, jotta häneen oltaisiin tyytyväisiä. Näin hän olisi myös tyytyväinen itseensä. Hän tekee ja tekee, auttaa ja auttaa. Huolehtii asioista ja kantaa vastuuta. Sitten eräänä päivänä hänen mittansa tulee täyteen. Hän sanoo; nyt riittää! Hänelle tärkeimmäksi on tullut oma lapsi. Oma lapsi, jonka kanssa hän jatkaa matkaansa. Hän ja lapsi lähtevät opettelemaan uutta elämää. Uusi elämä antaa valoa ja tunnetta elämään.

Tyttö jatkaa elämäänsä ajatellen, että tätä se nyt sitten on. Olen vahva ja olen selviytynyt. Kuitenkin erään kerran hän tapaa pojan. Pojan joka on niin elämän iloinen, empaattinen, hyvä ja rakastava, että tyttö ei voi muuta kuin laskea suojamuurinsa. Suojamuuri alhaalla hän kertoo pahan olonsa ja nämä kaikki kasatut tunteet lentävät ilmaan. Poika pelästyy tätä ja tyttö on kokee taas menettävänsä jotain tärkeää oman käytöksensä takia. Se halu ja rakkaus on kuitenkin niin suuri, että he jatkavat matkaansa samaan suuntaan. Matka on kivinen, täynnä tunteita, vihasta rakkauteen, mutta he selviävät.

Tytön haavat ovat auki, mutta ne rupeavat paranemaan. Hän havaitsee oman yksinäisyytensä. Hän ymmärtää, että ehkä asiat eivät olleetkaan hänen vikansa. Ehkä hän oli se jota kohdeltiin syyttä suotta väärin. Hän oppii rakastamaan eri tavalla kuin ennen ja ennen kaikkea itseänsä. Se pieni tyttö itkee edelleen iltaisin tuskaansa ja pelkoansa, mutta nyt hänellä on jo joku lohduttamassa. Ja se tärkein joku on hän itse.