Happiness in life

Pohdin omaa elämääni ja onnellisuutta yleensäkkin elämässä. Luin jostain, että joku viisas filosofi oli sanonut, että onnellinen elämä tulee ennemminkin rationaalisesta muutoksesta, eikä hedonistisesta suhtautumisesta.

Oma näkemykseni asiasta tällä hetkellä on se, että hedonistinen suhtautuminen, joka keskittyy nautintoon ja sen saamiseen, saattaa ohjata meidät väärille poluille. Jos seuraamme vain omaa nautintoamme, saatamme sivuuttaa tärkeät asiat, jotka olisivat onnellisille elämälle elintärkeitä. Hetkellinen nautinto on kuitenkin täysin eri asia, kuin pitkäaikainen onnellisuus. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, kun syöt jäätelön. Se tuottaa sinulle hetkellistä nautintoa, mutta hetken päästä näkyy vyötäröllä. Pidemmän päälle tällainen elämäntapa on itselle haitaksi ja aiheuttaa onnettomuutta lihavuuden muodossa.

Tästä päästäänkin seuraavaan havaintooni, joka koskee nautinnon haluisia ihmisiä. Ihminen saattaa kokea surua ja tästä syystä tuudittautuu hetkelliseen nautintoon, koska haluaa tuottaa itsellensä mielihyvää. Esimerkkejä on lukuisia. Kuka meistä ei olisi törmännyt naisiin, jotka shoppailevat suruunsa. Tai mieheen joka tyhjentää surunsa ja vihansa oluttuoppiinsa. Tai kuinka moni onkaan kuullut sanat ”Suklaa on seksin korvike”. Seksi tuottaa mielihyvää ja tuottaa niin kutsuttuja hyvän olon hormoneja. Saman tekee ilmeisesti suklaa. Kuitenkin seksi usein kuuluu vakaaseen ja hyvään parisuhteeseen. Jos parisuhde ei suju hyvin, usein seksielämäkin kuihtuu. Sinkkuna ollessa seksielämä on myös useimmiten epätyydyttävää. Sitten, kun seksielämä ei ole kunnossa puretaan sitä turhautumista mm. juuri tähän suklaaseen.. Nainen vetää naamariinsa suklaalevyn hetkessä. Saattaa naukkailla muutaman lasin punaviiniä päälle rentoutuakseen. Soittaa ystävilleen ja valittaa miehestänsä. Tuttua, eikö?

Mihin tämä johtaa? Todennäköisesti nainen kerää tätä hetkellistä mielihyvää epäterveellisistä vaihtoehdoista, purkaa tunteitansa ystävilleen, valittaa, valittaa, valittaa.. Ja tottakai avautuu vielä miehellensäkkin, kun heidän suhteensa on niin huono, eikä se toimi. Naisen suusta saattaa tulla sanat ”sun täytyy huomioida mua paremmin”, ”toisit mulle ees joskus kukkasia”, ”miks mun ystävien miehet toimii toisella tavalla”, ”aina sä oot tollanen”. Kaikki tuntuu tuskaiselta ja suhde menee koko ajan huonompaan ja huonompaan jamaan. Mies tuskastuu entisestään naisen käytöksestä ja menee purkamaan ahdistustaan esimerkiksi oluttuoppiin. Nainen närkästyy tästä entistä enemmän, koska mies käyttäytyy entistä idioottimaisemmin hänen näkökulmastaan. Puhelin käy kuumana, kun avaudutaan enemmän ja enemmän naisystäville. Vyötärölle kertyy kiloja, koska suklaata uppoaa ja viiniä kuluu. Naisen itsetunto laskee, koska hän ei tunne itseään riittäväksi ja hyväksi. Mieleen saattaa tulla, että mies ei halua häntä enää, koska hän on lihonut muutaman kilon. Siitä saamme taas yhden riidan aiheen lisää.

Tämä sama nokkiminen jatkuu kuukaudesta ja ehkä jopa vuodesta toiseen. Tilanne paisuu ja jossain vaiheessa jompikumpi saattaa hakea sitä hyvän olon tunnetta suhteen ulkopuolelta. Päädytään pettämiseen. Tämä johtaa taas entistä suurempiin ongelmiin. Tässä vaiheessa molemmat osapuolet ovat jo täysin rikki koko tilanteeseen. Rikkinäisiä ihmisparkoja huonossa parisuhteessa. Nyt voidaankin miettiä, että missä oli vika.

Ensin kaikki oli hyvin. Mies ja nainen olivat tavanneet ja rakastuivat palavasti. Mikään ei ollut niin ihanaa, kuin olla hänen kanssaan. Elämä oli nautinnollista ja he tunsivat elävänsä vain toisilleen. Kuitenkin jossain vaiheessa tuli pettymyksiä. Parisuhde koostuu kahdesta erillisestä ihmisestä, jolla molemmilla on omat kokemuspohjansa. Tämä luo erilaiset tavat suhtautua asioihin. Ja olemmehan me kuitenkin vain ihmisiä ja joskus ajattelemme itseämme emmekä aina vain puolisoamme. Väistämättäkin toinen onnistuu joskus loukkaamaan.

Jos meillä olisi kyky käsitellä pettymyksiä ja loukkauksia, pääsisimme niistä yli. Tapamme käsitellä asioita muodostuu jo lapsena ja sen tulemme kohtaamaan aikuisuutemme parisuhteissa. Myös muut menneet ihmissuhteet vaikuttavat tapaamme toimia ja tästä syystä kannammekin koko elämämme kuormaa mukanamme. Tuomme ne perheeseemme ja parisuhteisiimme. Saatamme toistaa vanhempiemme virheitä tai puramme sitä alitajuista pettymystä, jonka olemme kokeneet lapsena vanhempiamme kohtaan, nykyiseen puolisoomme.

Moni nainen on sanonut, että tuntee olevansa ”idioottimagneetti”. Suhteesta toiseen nainen on saattanut todeta olevansa taas kerran tilanteessa, jossa mies loukkaa häntä. Pohjimmiltaan tämä johtuu naisen heikosta itsetuntemuksesta. Nainen ei tiedosta omia rajojansa, eikä menneitä pettymyksiään. Mies ylittää naisen rajat toistamiseen, koska nainen antaa sille tiedostamattansa luvan. Tämä saattaa olla opittua lapsuudesta. Jo lapsuudessa naisen elämä on ollut jollain tavalla epävakaata ja nainen tunteekin olonsa turvalliseksi vastaavassa ympäristössä. Tästä syystä hän kerta toisensa jälkeen löytää itsensä vastaavasta suhteesta. Hänellä saattaa olla sisällänsä käsittelemättömiä asioita. Pettymyksiä ja loukkauksia joita hän ei ole kyennyt käsittelemään.

Mistä sitten onnelliset ja kestävät parisuhteet koostuvat? Kaikki tiedämme pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 50 vuotta ja edelleen vaikuttavat vasta rakastuneilta. Uskon, että kaikki lähtee omasta itsestä. Kyvystä lähteä parisuhteeseen vakaan itsetunnon ja -luottamuksen kanssa. Kyvystä toimia parisuhteessa päämäärätietoisesti. Kyvystä käsitellä pettymykset. Kyvystä arvostaa ja kunnioittaa toista juuri omanlaisenaan ja niin myös itseään.

Kaikki me emme ole saaneet näitä eväitä elämäämme alusta alkaen. Vanhempamme ovat tehneet virheitä ja olemme saattaneet kasvaa pettymysten keskellä. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus tähän, jos uskaltaa katsoa omaa elämäänsä läpi, käydä läpi ne asiat, jotka ovat vaikuttaneet identiteettimme muodostumiseen. Kuten se joku viisas filosofi sanoi, rationaalinen eli järkiperäinen muutos tuo onnellisen elämän. Ei hetkellinen nautinto, kuten valheellisesti turvalliselta tuntuva ympäristö. Ei suklaa, jota syömme suruumme ja joka lihottaa meitä. Ei alkoholi, joka turruttaa kaikki tunteet ja tekee meistä riippuvaisia.