Parisuhteen alussa ollaan suunnattomassa huumassa, rakastuneita ja uskotaan tulevaan. Usein tässä tilanteessa ystävät jäävät vähän sivummalle, joskus jopa kokonaan. Aikaa kuluu ja parisuhteen tunnelma arkipäiväistyy. Siinä vaiheessa kaipaa tyttöjen iltoja, kahvin ääressä juoruiluja ja yhteisiä shoppailureissuja. Tämä ei tarkoita sitä, että parisuhde olisi muuttunut huonoksi, vaan suurimpien rakkaushormonien laannuttua osaa nähdä taas vaaleanpunaisten lasien taakse ja muistaa ne muutkin tärkeät asiat elämässä.

Itselläni on pitkin talvea iskenyt voimakas ikävä ystäviäni kohtaan. Meillä elämäntilanteet ovat aiheuttaneet tietynlaisen erkaantumisen ja ehkä jopa laiskuus on vaikuttanut siihen. Eräs ystäväni on mielestäni laittanut harrastukset, miehen ja miehen ystävät meidän ystävyytemme edelle. En halua syyllistää häntä, koska en koe kuitenkaan ystävyyden olevan minkäänlainen velvoite. Uskoisin kuitenkin hänellekkin meidän ystävyytemme olevan tärkeä asia.

Odotan myös innolla tulevaa viikonloppua. Silloin näen pitkästä aikaa useamman rakkaan ystäväni. Tämä on harvinaista herkkua, koska asun nykyään toisella paikkakunnalla, minulla on perhe ja työ, toisella ystävälläni opiskelut ja omat ihmissuhdekiekurat jne. Elämä on täynnä vastuita. On työt, harrastukset, parisuhteet, lapset, sukulaiset, lasten harrastukset, ja ”parhaimmillaan” ihminen hoitaa monenmoisia luottamustehtäviä. Missä välissä jää aikaa kiireettömälle ystävyydelle? Kiireettömyyttä korostan siksi, että en koe olevan sama asia käydä vartin kahvikupposella kuin viettää oikeasti aikaa ystävien kanssa.

Itse aion asettaa itselleni tavotteita ystävyyden suhteen. Loppuvuoden ajan aion toteuttaa seuraavat asiat:

• Aion tavata ajan kanssa ystäviä joita en ole nähnyt pitkään aikaan.
• Aion viettää aikaa ystävieni kanssa myös ilman miestäni, eli tyttöjen iltoja kaivataan!
• Aion tutustua aktiivisemmin uusiin ihmisiin, koska ystäviä ei ole koskaan liikaa.
• Aion kertoa ystävilleni kuinka tärkeitä he ovat minulle.
• Aion pitää huolta myös suhteestani parhaaseen ystävääni, eli mieheeni.

Moni saattaa miettiä, että eikö tämä nyt ole turhaa asettaa tällaisia tavotteita ystävyyden suhteen? Eikö oikean ystävyyden pitäisi kestää mitä vaan? ”Vaikka emme tapaisi kuukausiin, oikea ystävä on aina kuin olisimme tavanneet juuri eilen..” Niin. Ei tämä poista todellista ystävyyttä joka kestää vuosien mitä vaan, vaikka yhteydenpito olisi katkennut. Haluan nostaa ystävyyden vain oikeaan arvoonsa, koska se on yksi elämän arvokkaimpia asioita. Joinain hetkinä elämässä se saattaa kuitenkin unohtua, etenkin nyky-yhteiskunnan hektisyyden keskellä. Yhtälailla kuin huolehdimme muista elämän tärkeistä osa-alueista, kuten perhe, parisuhde, työ ja harrastukset, ystävyys tarvitsee hoitoa ja huolehtimista. Vai onko joku sitä mieltä, että ystävyys on vähäpätöisempää kuin nämä?