Askarteleva opettaja
Hippailin viime viikolla koululla opettamassa täydellisten huulten loihtimista. Luokallinen fiftarihenkisiä punahuulia lämmitti mieltä ja oma käsikin oli verrattain taiteellinen!
Oppilaiden taiteillessa ja huudellessa minua silloin tällöin tutkailemaan työn tuloksia, päätin toteuttaa pitkäaikaisen askarteluprojektini päätökseen.
Oon hukannut tässä muutaman vuoden aikana n. 5 sivellintä, joita kaipaan edelleen aikamoisesti.. Joskus joku vain jää jonnekin kuvauspaikalle tai asiakkaan luokse, pyörähtää pöydän taakse jne. Se on elämää, mutta kyllähän se ärrrsyttää!
Päätin siis merkata kaikki siveltimeni, jotta ainakin tunnistaisin mahdolliset karkulaiset uudelleentapaamisten hetkillä :)
Pieni dippaus pinkkiin (mulla ei ollu lähettyvillä mitään muuta väriä :P) ja pöydän reunalle kuivumaan!
Muutama suurempi musta sivellin odottaa uusintakierrosta, mutta nytpähän tunnistan aina omani!
Merkkaatteko te koskaan omia tavaroitanne varmuuden vuoksi?