Maailman pisin viikko part 2: Työt laivalla
Täällä sitä kuulkaas kiikutaan Silja Europalla taas kolmatta päivää putkeen! Viime.. Ei vaan toissavuonna Annan Walking on Waters -kiertue sijoittui Silja Symphonylle, missä seilasimme 2 viikkoa edes takaisin väliä Helsinki-Tukholma. Menomatkalla vedettiin keikka, käytiin aamulla kiertelemässä stokista ja paluumatkalla hoidettiin nimmarinjako. Aika on ehkä kullannut muistot, mutta siellä oli todella hauskaa 😀
Tällä kertaa seilaamme 23h kerrallaan ja yhteen vuorokauteen mahtuu sekä keikka että nimmarijako. Näihin valmistautuminen on mun pääasiallinen duunini, mutta täällä saa kyllä olla valppaana koko ajan. Tämä postaus siis kertoo kaikesta siitä, mikä on minun työnkuvani täällä paatissa.
Risteilyjä oli tällä kertaa yhteensä 6kpl, edelliset toissasunnuntaista keskiviikkoon ja nyt tämä toinen rupeama viime sunnuntaista huomiseen.
Annan lisäksi meikkaan myös taustatanssijat, ihanaiset Lotan ja Pian. Tässä kuvassa oltiin paniikkimeikkaamassa ennen ensimmäistä lähtöä terminaalissa :D Kun aikataulu on tiukka, pitää olla valmis käytännössä ihan mihin tahansa.
Normaalisti aloitamme tyttöjen meikkaamisen noin klo 19, jolloin aikaa on mukavasti ja samalla kerkiää rupatella päivän jännittävistä tapahtumista.. ”Tänään messissä oli sushia!!”
Koska ollaan Annan kanssa aika tiiviisti yhdessä, nukutaan samassa hytissä ja käytetään mun ”omaa” hyttiä sitten maskipaikkana :)
Tyttöjen meikin jälkeen saapuu maskihyttiin sitten itse neiti artisti :) Annan meikki aloitetaan noin klo 21 ja tutun naaman ja hiusten lavakuntoonkin puunaamisessa kuluu korkeintaan tunti. Yleensä näillä ”isommilla” kiertueilla pidämme saman maskin + hiukset kaikilla keikoilla, mutta tällä kertaa on menty joka kerta hieman fiiliksen mukaan.
Ennen ensimmäistä keikkaa tuunattiin vielä kaikki esiintymisvaatteet… Noh.. Esiintymiskuntoon :D Maskihytti oli ensimmäisen risteilyn jälkeen aikamoisen räjähdyksen kourissa, mutta tällä kerralla olen pitänyt siellä jonkinlaisen järjestyksen!
Se meidän nukkumishytti taas.. Noh.. Se on asia erikseen.
Lavan takana tapahtuu keikan aikana kaikenlaista. Meikit saattavat levahtaa ja naama alkaa kiiltää. Siksi käden ulottuvilla on koko ajan puuteria, huulikiiltoja, pinnejä, lakkaa ja harjoja.
Anna taitaa olla ainoita naisartisteja, joka oikeasti vaihtaa shown aikana vaatteitaan ja useaan kertaan. Siinäkin hommassa avustan minä :)
Vaihtobiisin loppuessa Anna ryntää lavan taakse, missä yleensä ensin riisutaan kengät, vaihdetaan vaatteet, tsekataan meikki ja hiukset ja jos aikaa jää ja aivot toimivat, vaihdetaan myös korut.
Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran, kun hoidin Annan vaihtoja. Se oli Popin Kuninkaalliset -kiertueen avauskeikka Lahdessa. Antti veti omaa biisiään ja me kiskoimme hätäisesti ensimmäistä rimpsumekkoa toiseen ja uuden mekon ihmeellinen vaippaosa ei vain osunut kohdilleen :D
Emme tyhminä olleet testanneet vaihtoa kertaakaan ja paniikinsekaisesti tungimme lopulta ensimmäisen mekon takaisin päälle sekunteja ennen kuin Annan piti hypätä lavalle ja mun kädet ei ole koskaan tärisseet yhtä paljoa..
Kun nyt mietin asiaa, meillä oli ihan tajuttoman paljon aikaa vaihtaa ko. vaatteet :D Nykyään vaihtoaika on 30-60sec ja vaihtoja tulee 4.
Illan shown jälkeen n. klo 00:30 painumme joko suoraan hyttiin nukkumaan tai piipahdamme messissä haukkaamassa iltapalaa. Minkäänlaista ryyppäämistä tai bilettämistä täällä ei vaan jaksa, vaikka laivassa välillä vierailevat kaverit kovasti yrittävätkin painostaa.
Kovat työt vaativat kovat hu… PITKÄT yöunet.
Aamulla työt alkavat noin klo 11, jolloin valmistaudutaan nimmarijakoon ja yksityiskeikkaan. Edellisiltana meikkipiste on poikkeuksetta jäänyt räjähtäneeksi, mutta hallitusta kaaoksesta löytyy kyllä kaikki tarvittava.
Huomatkaa myös appelsiini, mitä anna alkoi kuoria – luovuttaen ensimmäisen palasen jälkeen. ”Eihän tästä tuu mitään..”
Nimmarinjako tapahtuu Moulin Rouge -teatterissa, missä istuskelen Annan vieressä ja vahdin, että kortteja on tarpeeksi. Samalla yritän hoitaa juoksevia asioita ja bloggausta takkuilevan netin kanssa.
Porukkaa on yleensä ollut parisen sataa ja nimmarit piirtyvät kortteihin huippuvauhtia. Söpöimpiä ovat pienet tyypit, joita jännittää ihan hulluna :D
Mun eteen kasaantuu usein myös kasa kirjeitä ja fanilahjoja, joita sitten lueskellaan ennen yksityiskeikan alkua :)
Siljan nettisivuilla oli ennen kiertuetta kilpailu, jossa joku onnellinen voitti yksityiskeikan, minne sai kutsua mukaan muutaman ystävän :)
Parasta on, kun voitto osuu tosifaneille, jotka laulavat biisit mukana.
Yksärikeikalla vedetään akustisesti 3-4 biisiä ja jutellaan tietysti mukavia.
Edellisellä keikalla mukaan pääsi vähän enemmän ns. die-hard -faneja ja tunnelma oli kyllä katossa! Terkkuja vaan kaikille ;)
Ja terkkuja vielä meikältä aka Risto Reippaalta. Mä juoksen paikasta toiseen rennoissa vaatteissa ja reppu selässä, koska sinne mahtuvat kaikki tärkeimmät kamat ja välillä myös kone. Tätäkin postausta on nyt näpytelty neljässä eri lokaatiossa neljänä eri taukona, joten pahoittelen tekstin ajatuksenvirtaisuutta ja muutenkin töksähtelevää rakennetta :D
Nyt mä kipaisenkin pidemmälle tauolle kameran kera! Huomenna sitten voidaankin käydä läpi kaikkea sitä, mitä meidän hurjan virallisten työaikojen välillä tapahtuu ;)