Kesäiset kuvauspäivät Turussa
Kaikille epäilijöille, kyllä mä välillä teen töitäkin!! Epäilijöihin lukeutui varmaan lähinnä minä 😀 Viime viikon kuvaus-stressin jälkeen pääsin pitkästä aikaa tositoimiin, kun kuvattiin pari päivää liikkuvaa kuvaa Turun jylhissä maisemissa. Etkö muka olisi itse yhdistänyt Turkua adjektiiviin jylhä? No, en minäkään ennen kuin näin maisemat omin silmin.
Ulkona kuvaamisessa on aina omat hankaluutensa.
- Kaikki pitää raahata lokaatioon
- Lokaatiot eivät ikinä ole helppokulkuisia..
- .. tai lähellä yhtään mitään.
- Säätila saattaa vaihtua minuuteissa – ainakin tänä kesänä
- Tuulessa, kylmässä ja/tai kosteassa on todella työlästä vaihtaa meikkiä
- Meikkipaikkaa ei ole
- Hiuksille on käytännössä mahdotonta tehdä mitään.. Ainakaan jos tuulee.
- Ei vessoja
- Force majeure iskee lähes aina
- Ulkona työskentely väsyttää paljon enemmän, kuin studiotyöskentely
Mutta on siinä paljon kivaakin:
- Saa olla ulkona :D
- Jos sää on kaunis, voi saada kevyen päivetyksen puolivahingossa
- Kuvista tulee elävämpiä ja hienompia
- Aina tapahtuu jotain jännää, mistä saa aikaan hyviä tarinoita
- Porukka tiivistyy
- Välillä saa etsiä omia rajojaan
Olen aivan varma, että plussia löytyisi enemmän, jos en olisi juuri ollut kahta vuorokautta paarmojen, hyttysten ja vaihtelevien sääolosuhteiden armoilla!
Varsinkin yhdessä lokaatioistamme oli niitä paarmoja vaikka muille jakaa.. Yksi niistä puraisi mallia niin, että nilkka alkoi vuotaa verta ja siitä puuttui pieni pala! Itsestäni tapoin muutaman kymmentä yksilöä ja puremia sain ainakin 7. Miksi paarmoja on olemassa? Eivätkö kärpäset ole aivan tarpeeksi tälle ekosysteemille??
Tällä kertaa fantastisen kuvaustarinan ainekset taas syntyivät vesikuvista, jotka piti kuvata rantavedessä. Mä lupauduin uhraamaan pohkeeni ja kahlaamaan vedessä mallin hiuksia ja mekkoa hulmutellen. Kuinkas sitten kävikään?
Visio muuttui hieman ja olin lopulta vedessä melkein kainaloita myöten. Se fiilis, kun tajuat että saakeli, ”mennään nyt sitten”, on samalla ihanan villi, spontaani ja maksimaalisen ahdistava. Kaikki paljas iho oli vedestä noustessa hienonhienon mutaveden peitossa.
Ko. vaatteet muuten odottavat edelleen takakontissani pesukoneen hellää kosketusta!
Meikkipisteen kanssa saa aina olla luova. Omaa pientä autoani olen oppinut käyttämään aika monipuolisesti. Huomatkaa myös autossa värjöttelevä malli, jota uitettiin kylmässä vedessä muutama otto liian kauan.
Jos kuvauskohta on kaukana autolta, pitää mukaan napattavat tavarat miettiä todella tarkasti. Mikään ei ärsytä niin paljoa, kuin maagisesti huulilta kadonnut kiilto, kiire ja ohjaajan lakoninen ”Se on ihan hyvä noin..”.
Ei se koskaan ihan oikeasti ole.
Ei mulla oikeastaan ole mitään kerrottavaa näistä kuvista. Heinä on kaunista ja niin oli myös malli. Kauneuden lisäksi mimmistä löytyy ammattitaitoa ja sisua ihailtavan paljon! Osa malleista on vain todella kauniita, toiset sitten tekevät sen lisäksi hieman enemmän – eivätkä valita sanallakaan, vaikka meno olisi hieman rankkaa.
Ihanat kamalat kuvaukset, lopputulosta odotellessa :)