Gina 5v!
Jos mä olisin jostain tunnettu, niin se olisi varmaan se, etten koskaan pääse mihinkään kekkereille tai lehdistötilaisuuksiin. Musta tuntuu, että jotenkin mun muuten rauhallisiin viikkoihin on juuri niiden muutaman päivän kohdalle buukattu jotain 😀
Nyt olen kuitenkin maannut kipeänä viikon päivät ja seinät alkoivat kaatua päälle. Olotila ei tuntunut niin heikolta, että pyörryn ensimmäisten askelten jälkeen, joten kiskaisin irtoripset silmiin ja lähdin juhlistamaan Gina Tricotin viisivuotista voittokulkua Suomessa.
(Totuus: täydentämään mun leggins-varastoa…..)
Ihanan pinkki kuontaloni ei muuten saanut kotopuolessa yhtä positiivista vastaanottoa, kuin toivoin :B
Olen kapinahenkisesti pitänyt sitä hengissä ja rakastunut hattarakutreihini syvästi.. Olen kuullut hiuksista jonkinlaisen vastalauseen vain kolmelta henkilöltä. Muut ovat varmaan vain liian kohteliaita, eivätkä tahdo pahoittaa mun mieltäni. Kiitos siitäkin. Ajattelin kuitenkin nyt antaa värin haalistua ja kokeilla jotain uutta!
Väri oikeasti katoaa muutamassa pesussa myös puhkivaalennetusta tukasta, eli uusia sävytyksiä voi tehdä lähes viikoittain ja palata sitten taas uudestaan tähän, jos mikään muu ei tunnu kotoisammalta.
Mutta se Gina! Oli hauskaa nähdä niin paljon tuttuja, mutta avecini Maaria joutui varmaan ensimmäisen puoli tuntia pyörittelemään silmiään (ei se oikeasti pyöritellyt), kun jokaisen rekin takaa löytyi ihminen, jota piti halata ja vaihtaa kuulumisia. Myös Maker Academyn opiskelijoita oli paikalla kunnon kourallinen tekemässä pikameikkejä ja -lakkauksia. Omat kynteni ovatkin kivan limenvihreät, tuon hattaran vastapainoksi.
-30% kaikesta oli aktivoinut ”muutamia” shoppailijoita ja lämpötila oli korkea. Enpähän ainakaan vilustunut pahemmin tai kärsinyt kylmästä.
Kaikista parasta iltamassa oli kuitenkin musiikki.
Lilyssä you feelin it -palstaa luotsaava Petra nimittäin hyppäsi DJ:n saappaisiin ja soitti niin timanttisia klassikkobiisejä, että musta löytyy valvontakameroilta varmasti ainakin parin musiikkivideollisen verran lipsync- ja jorausmateriaalia.
Jos soittolista on Petralla jossain tallessa, ottaisin sen mieluusti jokapäiväisen elämäni soundtrackiksi!
Petran lämmiteltyä yleisön kuntoon, lavalle nousi pidempää keikkataukoa viettävä pienikokoinen ystäväni Anna. Vaikutti siltä ettei mimmi tosiaan olisi malttanut poistua vielä kolmen biisin jälkeen <3 Keikkapaikkana tällaiset tilaisuudet ovat monesti vähän jäykkiä, mutta synttärit tuntuivat olevan poikkeus sääntöön.
Keikan loputtua poistuimme paikalta lompakot ja mielet keventyneinä. Itse en tapojeni mukaisesti sovittanut yhtäkään ostamaani vaatetta, eli seuraavaksi pidän oman muotinäytökseni ja asettelen pehmolelut sohvalle raadiksi, kuten kaikissa mun lempielokuvissa.
Tänään olo muuten alkaa olla jo voiton puolella, mutta en silti ala hötkyillä tipan tippaa! Makaan edelleen kiltisti sohvalla aloe vera -nenäliinat ja otrivin-nenäsuihke valmiustilassa.