Naked Truth

Blogeissa on viime päivinä pyörinyt Veeran inspiroimana haaste ladata itsestään kuva, missä ei ole meikkiä, photoshopia tai mitään muutakaan vilunkipeliä. Tässä meitsikin nyt olisi ns. aamunraikkaana (lue: aamun sängyssä makoillen töitä tehneenä). Unohdin oikean kamerani kotiin ja olenkin loppuviikon pokkarin varassa. Tämän takia satuin saamaan hieman blurrausta huonon laadun takia, eikä jokainen ihohuokonen erotu 😉

Mulle kynnys tällaisen kuvan julkaisemiseen ei ollut kovinkaan korkea, sillä te näätte mut monien videoiden ja meikkitestausten yhteydessä ihan luonnontilassa – ja vastapainona myös supertällättynä.

Kaikki kuvani käyvät kyllä läpi pienen muokkauksen ennen blogiin päätymistä, mutta se tarkoittaa lähinnä värien ja kontrastien säätämistä, kuvan rajaamista ja mahdollisien järkyttävien stressifinnien kumittamista. 

Mielestäni tämä idea on silti suuremmassa mittakaavassa loistava. 

Joskus musta nimittäin tuntuu, että monella nuorella ja ei enään niin nuorella naispuolisella bloggaajalla on oikeasti paine siitä, millaisen kuvan itsestään ulospäin antaa. Jos joku on vaikka vähän väsyneen näköinen, niin johan kommenttiboksista kuuluu, että: ”Ei taida olla elämä niin ruusuilla tanssimista, kuin annat ymmärtää!!”.

Ei muuten varmasti olekaan. Ei kukaan halua blogissaan jakaa ihan kaikkea.

Mitä hanakammin anonyymit ja muuten vain kärkkäät kommentoijat kyttäävät jokaista pientä virhettä, sitä kovemmat muurit bloggaaja hiljalleen ympärilleen rakentaa ja sitä etäisemmäksi homma muuttuu.

Eikös tässä kuitenkin ole jollain tapaa kyse juuri siitä, että voi samaistua ihan normaaleihin ihmisiin?

Toki, monet meistä saattavat tehdä jotain mielenkiintoisen oloista työtä, omistautua muodille, kauneudenhoidolle, musiikille, ruoalle, kirjoille tai mille tahansa tai olla muuten vain niin sekaisin päästään, että näitä juttuja on hauska lukea! (huom.: Viimeisessä kohdassa viittasin ennen kaikkea Tiitiin.)

Ei siis ole kyse vain yhdestä meikittömästä kuvasta per blogi, vaan siitä, että mietitään kaikki, mihin tämä koko touhu on oikein mennyt.

Itse saan olla täällä pehmeän pörröisessä Lilyssä melko rauhassa. Kaikki te lukijani vaikutatte pelottavankin fiksulta porukalta ja silmäpussini saavat olla todella pahassa kuosissa, ennen kuin joku alkaa niistä mainita.

Enemmän tämä onkin tsemppihuuto kaikille muille bloggaajille siitä, että pitäkää itsestänne kiinni, älkääkä peitelkö virheitänne liiallisuuksiin asti!

Ihmisiä me kaikki ollaan ja täydellisyys on pidemmän päälle tasapaksua ja tylsää. Paitsi ruoassa.. Ruoka saa olla täydellistä aina :)