Bodypaint SM 2013 – Väriloistoa ja suuria tunteita
Mun yhdestä vuoden kohokohdasta on jo reilu viikko aikaa, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa purkaa näitä kuvia! Riensin messuille käytännössä suoraan Lontoosta, joskin tein edellisenä iltana vielä pienen mutkan ja kävin viemässä eräälle kilpailijalle yhden tärkeän maalin.
Lauantaina messuille saapuessani otin suunnan välittömästi kohti kilpailualuetta, ja siellä kului varmaan valtaosa päivästä..
En osaa selittää, mikä ihmiskehon maalaamisessa on niin ihanaa ja maagista. Kaikki sitä kokeilleet tuntuvat tykkäävän siitä, oli tarkoituksena sitten tehdä upea kilpailutyö, tai vain pelleillä vähän. Toisen ihmisen maalaamisessa on jotain todella intiimiä, hauskaa, rentouttavaa ja tietysti inspiroivaa.
Bodypaintingin SM-kilpailut ovat olleet mulle sydämen asia jo vuodesta -06, jolloin kilpailin ensimmäisen kerran. Jos olette blogin tuoreempia lukijoita, kerron tässä välissä että olen lajin kaksinkertainen suomenmestari, sekä kaksinkertainen kolmonen. Kilpailuvuosien jälkeen ”eläköidyin” ja viime vuonna olin mukana tuomaristossa.
Tämän vuoden aiheena oli Värien Renessanssi, ja arvaan että ajatustyön takana oli eräs Riina Laine, joka on kaivannut kilpailutöihin runsaammin värejä ja kontrasteja jo vuosia. Fiksu veto – kilpailu oli upeaa katseltavaa! Kilpailuaikaa oli myös pidennetty viiteen tuntiin, eli maalaajilla on tätä nykyä oikeasti aikaa keskittyä myös yksityiskohtien hiomiseen. (Minun aikanani aikaa oli siis vain 3h)
Kilpailijoiden joukossa oli useita tuttuja naamoja, ja ensimmäisenä menin vakoilemaan Stellaa. Monet teistä saattavat tietää Stellan hänen ja ystäviensä blogin vuoksi, mutta mun ensikosketus tyttöön taisi olla parin vuoden takaiset kisat, jotka olivat Stellan ensimmäiset. Mun sydän suli välittömästi, kun Stella tuli tuolloin moikkaamaan ja kertoi, että mä olen ollut osasyynä siihen, että hän on kiinnostunut bodypaintingista ja maskeerauksesta ylipäätään.
Tuolloin 13-vuotiaan Stellan (ja myös äitinsä ;)) sanat jäivät mun mieleen ikuisesti, vaikka edellinen yö oli kulunut koulumme oppilaita koutsaten ja olin totaalisen hyperaktiivisessa ja sekopäisessä tilassa :D
Tässä puolestaan työskentelevät minun oppilaani, jotka maalasivat ihmistä ensimmäisen kerran neljä päivää ennen kisoja. Niin, siis neljä päivää :D Mun sydän pakahtui ylpeydestä, kun likat uskalsivat kaikesta stressistä ja vaikeuksista huolimatta lähteä kisaamaan. Paljastan jo nyt, että tytöt sijoittuivat jaetulle neljännelle sijalle!!
Nelonen taitaa olla onnennumero ;)
Olen näköjään ollut niin silmä pyöreänä, että valokuvaaminen on unohtunut tekovaiheesta melkein kokonaan… Tässä maalaa kaksi muuta mulle hurjasti ylpeyttä ja iloa aiheuttavaa naista. Anette Paananen ja Tuula Ropponen, joista toiselle olen opettanut Bodypaintingia joskus vuosia sitten, ja toisen olen kuulemma myös inspiroinut tarttumaan suteihin.
Anette oli viime vuoden kisoissa
Alusta asti näin, et
Viime vuoden voittajakaksikon toinen puoli kisasi tällä kertaa yksin! Työ oli hieno, mutta vasta esittelyvaiheessa kävi ilmi, että iholla olisi ollut vielä enemmän väriä UV-valojen avulla. Harmi, että kilpailupaikka oli niin kirkkaasti valaistu..
Jännitys tiivistyy…. Tuo hetki oli aina päivän kamalin – ja ihanin! Kilpailutöiden kuvailuja kuunnellessa sitä etsii jokaisen vihjauksen, joka voi koskea juuri sinun työtäsi.
Tänä vuonna tasoa kuvailtiin erittäin vaihtelevaksi
Kolmanneksi sijoittui Dina Frolova hieman synkällä, mutta silti uskomattoman värikkäällä ja monipuolisella maalauksellaan. Työskentelyvaiheessa epäilin hieman työn tummuutta, mutta kokonaisuus on aivan hurmaava! Lisäkettä ja tilpehööriä löytyy yllin kyllin, mutta jos bodypaintingissa ei saa pröystäillä, niin missä sitten??
Toiseksi sijoittui Stella, ja mä purskahdin saman tien itkuun (ja nyt alkoi itkettää uudestaan). Stella on kehittynyt maalaajana näiden parin vuoden aikana aivan tajuttoman paljon, ja monipuolistanut tekniikkavarastoaan. Tämä tyttö on 15-vuotiaana yhtä taitava ja jopa taitavampi kuin moni ammattilainen, ja tiedänpä että häntä on buukattu jo työkeikoillekin. Uskomaton tapaus!!
Voittajaksi nousi mun arvauksien mukaisesti parityönä toteutettu maalaus, jonka tekijät ovat tietysti Anette Paananen ja Tuula Ropponen! (Joo, itkin tässä vaiheessa vielä lisää.) Noiden naisten työssä oli niin paljon ihanaa katsottavaa, tarkkoja yksityiskohtia ja kaikki sateenkaaren värit harmonisesti toisiinsa kietoutuneena, ettei lopputuloksena olisi voinut olla mitään muuta kuin kärkisija.
Voittajien rutistus <3
Pakko myös nostaa hattua tässä hommassa monesti täysin aliarvostetuille malleille! Mallit ovat yhtä kiinteä osa kilpailutiimiä, kuin nenä päätä. Hyvä malli kantaa työn ylpeänä ja tuo siihen aivan erilaista eloa.
Parhaassa tapauksessa malli on hyvä ystävä, joka auttaa kilpailijaa projektin alusta loppuun asti, tukee ja tsemppaa huonoissa hetkissä ja nauraa räkäisesti mukana kun kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Tuli tätä miettiessä mieleen rakas Olga, joka siivitti mut palkintopallille kolmesti <3
Mallit, te olette monellakin tapaa tämän lajin tärkein elementti!!
Täydellinen tilannekuva, kun tilanne alkaa todella uppoutua tajuntaan :D
Voittajakaksikko <3
Huikea kakkonen!! Emilialla on tässä vain vähäisen tippa linssissä ;) Me taidettiin lietsoa toisiamme itkuisuuteen koko palkintojenjakoa seurannut 30 minuuttia :D
Mä olen harvoin liikuttunut niin paljon, kuin tuona päivänä. Mä en millään tapaa ole ollut vastuussa tai osallisena näiden uskomattomien naisten , mutta musta tuntuu maailman parhaimmalta se, että olen omalta osaltani inspiroinut vähintäänkin näitä kolmea naista tähän hommaan, joka on selkeästi vienyt heidän sydämensä.
Tiedän oman kokemuksen kautta miten uskomattoman rankka ja palkitseva koko kilpailurumba on, ja jotenkin palkintojenjakoa kuunnellessa tuntui siltä, kuin omat lapset olisivat yltäneet käsittämättömiin urotekoihin!
Tytöt, naiset, ihanuudet.. Jos luette tätä niin kiitos. Te ja teidän saavutuksenne ovat konkreettisin ja mulle rakkain esimerkki siitä, kuinka haaveita kannattaa tavoitella ja siitä, että voin omalla työlläni vaikuttaa muihin enemmän kuin arvaankaan.
Te olette upeita.
Ja! Pakko myös fiilistellä sitä, että Suomen Maskeeraajat aloitti uuden perinteen. Tästä lähtien yhdistyksen jäsenet myöntävät Vuoden Maskiteko -palkinnon yhdelle jäsenelleen, joista ensimmäinen oli suomalaisen bodypaintingin pioneeri Riina Laine.
Riina on kilpaillut ulkomailla jo useamman vuoden, ja kiivennyt tasaisesti kohti palkintokoroketta. Tänä vuonna Riina nousi palkintopallille jopa kahdesti! World Bodypainting Festivalin Brush & Sponge -sarjassa Riina sijoittui toiseksi, ja Living Art Americassa puolestaan kolmanneksi.
Itse ihailen Riinan tapaa luoda jokaiseen maalaukseen tiettyä flow:ta, joka näkyy paitsi maalauksen muodossa, myös värien valinnassa ja jokaisessa siveltimenvedossa. Olen fani!