Hieman kuohuvampi gaalavalmistautuminen
Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Pongrácz Rosé
Päätyössäni maskeeraajana olen ainakin melkein joka ikinen kuukausi osana tilannetta, jossa meikattavalla on edessään suuri päivä tai ilta. On häitä, valmistumisia, gaaloja ja syntymäpäiviä, joiden takia asiakkaan koko energia on erilainen kuin tavallisesti. Meikkaajana teen itse parhaani varmistaakseni juhlijan mielentilan, mutta lähes kaikkien täysi-ikäisten asiakkaiden meikkihetkiä yhdistää yksi tekijä – kuohuviini.
Me meikkajathan olemme itsekin kuin hyvä kuohuviini – pirteän värisiä, kuplivaisia ja saamme ihmisten päät hieman pyörälle 😉
Tällä kertaa suurta päivää asiakkaan sijasta odotin minä, enkä tosiaan ajatellut juhlia kolmatta perättäistä Aussie-gaalaa kuten mitä tahansa perjantai-iltaa. Ennen kaikkea siksi, että mun perjantain juhlavuus voidaan yleensä laskea kyykkysarjojen ja likaisten treenisukkien lukumäärästä :D
En ole moneen vuoteen ollut kovinkaan kova yöelämässä juoksija, ja rehellisesti sanottuna vietän unelmaviikonloppuni niin kaukana baareista, kuin mahdollista. Laadukasta viinilasillista hyvän ruoan seurana arvostavassa perheessä kasvaneena toteankin oman ohjenuorani olevan:
Lasillinen laadukasta kuohuvaa juhlapäivän kunniaksi on aina paikallaan.
Tavalliseen elämääni ei tällainen kuohuviinin maistelu olisi ehkä kovinkaan sulavasti asettunut, mutta gaalaillan osuessa kohdalle, otin äärimmäisen mielelläni ja myhäillen vastaan muutaman pullon Pongrácz Rosé-kuohuviiniä, jota valmistautumisen lomassa siemaillen pääsisimme taatusti gaalatunnelmaan.
#party #success #winning #irony
Maisteltavaksemme tarjottu kuohuviini on Etelä-Afrikkalaista. Ilahduin entisestään kun luin Eeva Kolun, jonka nimi on muuten yksi niitä harvoja jotka kuuluu sanoa sukunimineen, blogista, että hennon herkullisen kuplivan takana on yksi harvoja naispuolisia viinintekijöitä koko maailmassa – Elunda Basson. En tosiaan ala esittämään, että tietäisin viineistä tai niiden tekijöistä mitään, mutta jotenkin ajatus Bassonista toi kokemukseeni vielä jonkun pienen bonuksen.
Olen niin helppo…..
Koska joskus saa olla stereotypisen tyttömäinen, myönnän heti, että jos pitää valita tavallisen ja rosén välillä, on valintani aina se rosé…. En tiedä onko syynä kaunis väri, vai pidänkö vain sen mausta enemmän. Ainakin Pongrácz Rosé:n tulen valitsemaan juhlahetkiini jatkossa puhtaasti maun perusteella, sillä se oli herkullista.
Kuiva, muttei liian kuiva, kevyen marjaisa ja juhlavan makuinen. Ihanan kupliva, muttei Kola-Ollin sanoin yhtään ”liian hapokas”. Hahaha, mainitsinko juuri ”viiniarvostelussa” Kola-Ollin?!
Eipä tarvitse teidänkään huolestua, että vastaavaa juttua tultaisiin näkemään toiste ;D Jos etsitte muutaman viikon päästä vappupiknikille kuohuvaa, suosittelen lisäämään tämän nimen vertailulistalle. Noin 15€ hintaiseksi en olisi tätä arvannut!
Viime perjantaina juhlittu Aussie Blog Awards on muodostunut kolmen vuoden aikana omaksi blogivuoden kulmakivekseni. On ihanaa, kun yhtenä päivänä voi keskittyä vain ja ainoastaan omaan napaansa! Nykyään otan kyseisen päivän vapaaksi heti, kun saan ajankohdan tietooni.
Mielestäni on muuten hauskaa, että jokaisella ammattiyhteisöllä on omia gaalojaan, mutta näissä meidän possen bileissä pitää henkisesti valmistautua siihen, että näyt jollain tapaa todennäköisesti 20 eri kuvassa, joiden ottamisesta et edes tiennyt. En jotenkin usko, että esimerkiksi rakennusalan insinöörien juhlissa räiskyy yhtä monta kameraa :D
Hupsu paikka, tämä maailmamme.
Hiljalleen perinteeksi muodostuvan päiväni kruunaa aina se, kun Mari saapuu Tampereelta ja voimme yhdessä istua alas ja käydä päivän polttavia aiheita läpi valmistautumisen lomassa. Totuushan on se, että aina ollaan myöhässä, ne juhlavat skumpat heitetään naamariin ykkösellä, kun ollaan jo melkein myöhässä taksista ja kaikki on muutenkin katastrofaalisesti..
Tänä vuonna kuitenkin otimme rauhallisesti ja veimme juhlavalmistautumisemme vielä seuraavalle levelille, sillä tuppauduimme Cocon ja Marin kanssa hotellihuoneeseen Torniin. Siellä kelpasi kilistellä ja levittää pakkelia naamaan!
Ihan oikeasti tahdoin vain keksiä tähän väliin jotain lisätekstiä, koska ylläolevan kuvan ajoitus oli niin nappi.
Nyt kyllä huomasin, että siinä näkyvät myös juuri ja juuri gaalakynteni, joiden perään Possu on huutanut jo moneen otteeseen!! Ne olivat mustapohjaiset, niissä oli päällä sinivihreä hologrammilakka, ja sen päällä vielä Essien Luxeffects Set in Stones -glitterlakkaa.
En osannut tehdä yhtä tyylikästä veitsellä kaulan katkaisua, kuin ystäväni Tuomo syntymäpäivillään, mutta mielestäni maailmannaisten taitoihin kuuluu viinipullon tyylikäs avaaminen. Oikeasti se maailmannaisten taitojen lista on melko paljon pidempi, kuin omia taitojani kuvaava lista, mutta pitäähän sitä jostain päästä aloittaa :D
Kolmen hengen testiryhmämme näytti kollektiivisesti peukut ylös testilasillisten tyhjennyttyä, enkä siis jäänyt yksin Pongrácz -fanitusteni kanssa. Jätimme tyhjät lasit ja pullon hotellin työpöydälle, odottamaan seuraavaa aamua ja mahdollista syyllisten etsintää, ja riensimme kohti gaalaa kuin kolme tuhkimoa konsanaan – loppu onkin historiaa.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin siis käärin tämän vuoden Aussie Blog Awardsit.. Paitsi, jos teen vielä tutorialinmeikistäni, ja jos Possu ei ole tyytyväinen tässä postauksessa vilahteleviin kynsikuviin ;) Ensi vuonna pitää varmaan vuokrata jostain korkealta saunatila ja pitää etkot oikein pitkän kaavan mukaan!
Näistä kuvista voidaan ottaa vielä yksi suora leikkaus pari tuntia myöhempään:
Koska oikeasti tahdon lopettaa postauksen tähän hetkeen, kun kaappasin gaalassa kainalooni toisen voitokkaan kollegan. Mikko Puttonen on nimittäin suloistakin suloisempi tapaus <3