Got Ink?
Olen aina pitänyt itseäni aika epäspontaanina tyyppinä, kunnes tajusin että olen todellisuudessa jotain aivan muuta.. Pohdin ja punnitsin ensimmäisen tatuoinnin ottamista lähemmäs kymmenen vuotta, kunnes sitten leimasin ranteeseeni fanikuvion 10h varoitusajalla 😀
Ensimmäisen minikuvan jälkeen en oikeastaan pohtinut uuden tatuoinnin ottamista kovinkaan paljoa tai tosissani, ennen kuin ensimmäisen kuvan tehnyt Tampereella työskentelevä ystäväni Jessi kysyi, milloin korjataan tatuointi kuntoon (siitä irtosi väriä parantumisvaiheessa). Manse-visiitti osui seuraavalle viikolle, ja samalla kun sovittiin käden korjauksesta kysäisin, tehdäänkö joku toinenkin kuva samaan syssyyn.
Ideoita oli kysymyksen esityshetkellä 0, mutta parissa päivässä ajatus muotoutui sellaiselle mallille, minkä Jessi saattoi piirtää valmiiksi.
Tämä postaus on lähinnä pieni tarina ensimmäisestä kunnon tatuoinnistani, johon olen äärimmäisen tyytyväinen. Ennen kaikkea ihmettelen, miten olen pysynyt näin pitkään puhdasnahkaisena?
Olen suunnitellut ja pohtinut ja meinannut tosissani ottaa vuosien varrella ainakin 5 eri kuvaa. Ensimmäinen oli melko suureellinen labyrinttikuvio selkärankaani pitkin, toinen eräs avain, kolmas fotorealistinen lintu jne. jne. Jälkeenpäin ajateltuna olen aina ollut ihan tyytyväinen, etten lopulta mennytkään penkkiin asti.
Siihen se nyt tulisi.. Onko hyvä? On. Ei.. Eikun on. Joo, kyllä!
Kun aika oli sovittu, aloin pohtia kuvaa.. Melko nopeasti tiesin, että tahdon että kuvassa on vaaka, joka on äitini horoskooppimerkki. Niin kliseistä kuin se onkin, on äiti minulle koko tämän maailman tärkein henkilö. En sinänsä tiedä, mitä iloa tästä tatuoinnista äidille irtoaa, mutta itselleni sen merkitys on silti selvä :D On sillä vaa’alla tietysti aika monta muutakin syvällistä ja hienoa merkitystä, mutta ei nyt jaksa uida niissä syvissä vesissä..
Vaa’an kaveriksi tahdoin puolestaan jotain hyvin ”Sapea”, ja vesivärihenkiset hattarapilvet yksisarvisineen ovat juuri sitä.
Hyvän idean lisäksi itselleni tärkeä juttu oli kuvan tekijä. Kun joskus huomasin että Irc-Galleriasta (haha) tuttu tyyppi on napannut tatuointikoneen käteensä, taisin sopia ainakin oman pääni sisällä, että hän on se tyyppi, joka ensimmäiset kuvat ihooni joskus piirtää.
Vuosia siihen meni, mutta ehkäpä oli tässäkin yhteydessä ihan hyväkin, että odotin ;)
Dokumentoin muuten koko neulausprojektin hyvin kunnon kameralla, mutta olen tallentanut muistikortin jonnekin aivan väärään paikkaan… Ehkäpä teen niistä throwback-jutun joskus tuonnempana!
Ensimmäinen tunti tehtiin viivoja, viivoja ja vähän myös mustaa suhrua sinne tänne.. Tai siis varjostuksia ;D Viivat kuulemma sattuvat eniten, mutta itse en oikein osaa sanoa, mikä tuntui ikävimmältä.. Tuo reiden sivu lienee melko helppo kohta, koska pystyin sulkemaan ihoani hakkaavan neulan kokonaan pois mielestäni, ja sain samalla osakseni Jessin ihmetyksen. En tosin vieläkään tiedä, miksi hän oletti että mä olen jotenkin kivulle herkkä valittaja >:D
Itsehän mä siihen penkkiin olen halunnut, eikä se kipu valittamalla ainakaan helpota. Parempi vain keskittyä muihin juttuihin!
Värien alkaessa ilmestyä reiden pintaan, oli hymyssä pidättelemistä. Hattarat, yksisarviset ja kaikki muu ihana. Toivon että nämä elämänarvot säilyvät päässäni ja sydämessäni ihan aina. Kun näin ensimmäistä kertaa valmiin kuvan reidessäni, oli fiilis jotenkin vapautunut. Tuossahan sen on aina pitänytkin olla.
Hassua, miten niinkin nopeasti tehty päätös voi tuntua niin oikealta. Intuitio, you did it again!
Yhteensä kuvaa nakutettiin ihooni vajaa 3h, jonka aikana pidettiin muutama 5min tauko. Olen edelleen sitä mieltä, että säärien epilointi ensimmäisellä kerralla sattuu enemmän ;D
Tatuoinnin ottaminenhan ei nykypäivänä ole millään tapaa erilaista tai ihmeellistä, mutta jotkut tuntuvat silti suhtautuvan siihen kuin se olisi ultimaattinen sitoutumisen muoto. Ihmiset muuttuvat, iho ja vartalo muuttuvat, elämä rullaa eteenpäin.
Ei mikään näin kirjaimellisesti pinnallinen lopulta ole kovin vakavaa.
Vaikka tällä nimenomaisella tatuoinnilla onkin selvä tarina ja merkitys, en sinänsä allekirjoita ajatusta siitä, että jokaisen tatuoinnin pitäisi merkitä jotain. Nämä kuvat ovat omalla tavallaan vain muistoja niistä hetkistä, jolloin ne on otettu – sellaisia hieman konkreettisempia hakuehtoja työmuistin avuksi :D
Toistaiseksi uusia tatuointihimoja ei ole ilmennyt, mutta vannomatta paras. Veikkaan mahdollisten tulevien kuvien ilmestyvän iholleni aivan yhtä yllättäen, kuin näidenkin. Kaikenlainen vartalotaide on niin lähellä sydäntäni, että koen tämän vähän pysyvämmän muodon erittäin omakseni.
En kertonut tatuoinnista melkein kenellekään ennen kuin otin sen, vaan tahdoin nähdä ihmisten ilmeet ja aidot reaktiot. Äiti luuli sitä ensin maalaukseksi johon ihastui, ja kun huomasi sen olevan tatuointi, ei mielipidettä enää oikein voinut vaihtaakaan.
Vanhempi siskoni shokeeraantui aluksi täysin, ja samoin kävi parhaalle ystävälleni Juulialle. Erittäin tatuointivastainen Julle joutui kaiken lisäksi julman pilan kohteeksi, kun äidin ehdotuksesta uskottelin ensin kuvan olevan vain maalaus. Paljastuksen jälkeen kauniista maalauksesta ihastunut ääni muuttui haudanvakavaksi tivaamiseksi siitä, puhunko oikeasti totta.
Lopulta Julevi kyykistyi maahan ja yritti hinkata kuvaa irti :DD
Koska ollaan kosmetiikkablogissa, pistän lopuksi kehiin pari tuotevinkkiä ;)
Hoidin tatuointiani pääasiassa EasyTattoo -voiteella, josta tykkäsin ainakin tuossa reiden alueella suuresti. Arvasin kuitenkin läträäväni sen loppuun ennen parantumisen loppumista, joten tilasin vihdoin hyvällä syyllä paketin Tattoo Goon hoitotuotteita! Paketti, joka sisälsi perus-salvan, aurinkovoiteen, lotionin ja pesunesteen maksoi britti-ebayn kautta postikuluineen noin 30€.
Tattoo Goota on välillä haukuttu ylihinnoitelluksi, mutta omasta mielestäni hinta oli erittäinkin ok todella riittoisista ja käytössä mukavista voiteista.
Kaikki ostamani tuotteet levittyvät ihanan ohuiksi, imeytyvät hetkessä ja kosteuttavat useita tunteja oliiviöljyn maagisten voimien avulla. Tykkään Tattoo Goon tuotteista käytössä kyllä vielä enemmän, kuin EasyTattoon voiteesta, ja arvelisin näiden olevan varsinkin ohuemmille ihoalueille äärimmäisen mukavia vaihtoehtoja.
Metallipurkista kaivettava vihreä mönjä on suosikkini, mutta kuvassa näkyvälle aurinkovoiteelle tulee varmasti tänä kesänä myös käyttöä. Stick-mallinen pakkaus on erittäin jees, ja on mahdollista että sitä osuu muuallekin kuin tatuointien päälle!
Lotion puolestaan on koostumukseltaan niin ihanasti levittyvää, että mieleni tekee läträtä sitä koko vartalolle. Jatkan kuvien rasvailua tottumuksesta varmaan niin pitkään, kuin vaan jaksan. En usko, että siitä on ainakaan minkäänlaista haittaa.
Mitään tämän suurempia hoito-ohjeita tai ohjenuoria tatuointien ottamiseen/suunnitteluun/tekijän valitsemieen en nyt tässä ala kertoa, koska olen niiden suhteen melkoinen n00b. Tärkeintä lienee etsiä tyyppi, jonka työn jälki miellyttää juuri sinun silmääsi ^_^
Sellainen tarina tällä kertaa!
Vedonlyönti seuraavan tatuoinnin paikasta ja ottohetkestä voidaan pistää käyntiin kommenttiboksissa ;D
p.s. Tatuointini teki siis Putka Tattoon Jessi
p.p.s. Todennäköisestihän otin tatuoinnin vain, että Nata pitäisi mua katu-uskottavampana.
p.p.p.s. Kummityttöni Rebe luulee, että äitinsä Maj:n tatuointi on My Little Ponyilta tuttu söpöysmerkki.. Mitäköhän Rebe tuumaisi tästä kuvasta??