Pieni historiani pienyrittäjänä

Bodypaintin SM-kisat, joissa uusin suomenmestaruuteni mallini Olgan kanssa.

Tajusin viime viikolla, että olen tehnyt töitä freelance-maskeeraajana kohta seitsemän vuotta! Huh, miten vuodet ovat vierineet.. Osa tämän blogin lukijoista ei välttämättä tiedä tai tunne taustojani kovinkaan hyvin, koska enhän minä niistä ole tänne tullut kertomaan – ennen kuin nyt. Ajattelin tänään kertoa teille pienen historiikin siitä, miten minä päädyin juuri tähän. 

Varoitan jo etukäteen, että postauksen muotoilussa on jotain häikkää, joten rivivälit hyppäävät välillä valtaviksi – yritän korjata ongelman vielä tänään!

 

Lähdin yläkoulun jälkeen opiskelemaan Espoon Ammattioppilaitos OMNIAan parturi-kampaajaksi, koska äitini taisi nähdä jo kauan ennen minua, että se voisi olla minulle oikeampi tie. Kolme pitkää ja antoisaa vuotta alkoivat Espoon Matinkylästä, josta koulu muutti kuitenkin pian nykyiseen toimipisteeseensä Espoon keskukseen. Rakastin koulussa erityisesti hiusten värjäämistä ja sen teoriaa, erikoistekniikoiden opettelua ja tietysti meikkaamista.Suurin tuskan kohteeni olivat permanentit (joita nyt kyllä tekisi mieli rullata :D), sekä lainekampaus, jota en osaa vieläkään tehdä niin hyvin kuin haluaisin!! Saisinkohan palata koulun penkille pariksi päiväksi kampausjaksolla, jos pyydän oikein kauniisti?

 

Yacine ja yksi parhaista muistoista urani varrelta. Kuvaajana Nana Simelius.

 

Suurimmalla osalla kauneudenhoitoalaa opiskelevista on mahdollisuus käydä valinnaisina kursseinaan meikkausta ja maskeerausta, mutta minun kohdallani onni potkaisi toden teolla. Kouluun palkattiin vuosikurssini aikana fantastinen maskeerauksen opettaja (Kaisa Vanne), joka hyppäsi opettajaksi suoraan työmaailmasta.

 

Kaisan inspiroimana löysin työkalut meikkaamiseen ja itseni toteuttamiseen sen kautta, vaikka olinkin aivan varmasti yksi historian ärsyttävimmistä oppilaista. Ala-asteella tahdoin piirtää uskonnontunnilla lentäviä hevosia enkeleiden sijaan, ja amiksessa jokainen työkokeeni oli tavalla tai toisella överiksi vedetty fantasiahässäkkä :D Nykyään osaan onneksi arvostaa myös minimalismin voimaa.

 

Kolusin siis Kaisan oppeja janoten läpi kaikki mahdolliset maskikurssit ja hieman enemmänkin, koska touhu kulminoitui viimeisenä opiskeluvuotenani yhteiseen kilpailutaipaleeseen, jonka läpi hän minut valmensi. Vietin lopulta koulumme maskiluokassa varmasti melkein enemmän aikaa, kuin Kaisa itse..

 

 

Toivoisin todella, että kamera olisi kulkenut mukanani koulussa useammin! Tahtoisin muistaa tuolloin tehtyjä juttuja enemmän – tosin en sitä ihan järkyttävää lumikuningatarta :’D Miksi kaikki aina tahtovat tehdä bodypainting-kokeessa jonkun sinivalkoisen hahmon? Jos opiskelet maskeeraajaksi juuri nyt, annan vinkin: SE EI IKINÄ NÄYTÄ HYVÄLTÄ!!

Hahaha, virheiden kautta, niin sitä elämässä oppii uutta ja niitä on kyllä tullut tehtyä vuosien varrella monta – eivätkä ne varmasti ole vieläkään loppu.

 

Tuntuu siltä, että olen vihdoin siirtynyt omassa päässäni jollain tavalla uuteen ajanjaksoon, sillä bodypainting-kilpailut ja yrittäjyyden alkutaival tuntuvat to-del-la kaukaisilta muistoilta.

 

 

Mielipiteitä jakanut ihokoru, jonka jälkeen vastaavat nousivat morsianten suosioon.

 

Perustin siis oman toiminimen pian valmistuttuani parturi-kampaajaksi, vaikka jatkoin samaan aikaan opiskelua aikuislukiossa, josta valmistuin keväällä 2009. Suunnittelin ensin lähteväni vielä erikseen opiskelemaan maskeerausta, mutta hiljalleen ymmärsin, etten todennäköisesti tulisi saamaan koulusta irti juurikaan mitään uutta. Jokainen meikkaaja jonka kanssa aiheesta valmistumiseni jälkeen keskustelin vahvisti tätä käsitystä ja hei, ihan hyvin tässä on toistaiseksi sujunut!

 

Hieman takkuisesti käynnistynteen ensimmäisen yrittäjänä vietetyn vuoden aikana ehdin turhautua paikallaan junnaavaan ”uraani” täysin ja miettiä, onko tämä ala laisinkaan minua varten. Yllättävältä suunnalta tullut työtarjous bodypainting-kouluttajana kuitenkin sai minut pysymään alalla – luojan kiitos!

 

Ensimmäinen Bodypaintingin SM-voittotyöni

 

Aluksi hain toiminimen pyörittämisen tueksi starttirahaa, tein kampaajan töitä kotonani ja tuttavien luona, meikkasin ja kampasin mallikansiokuvauksia, sekä puunasin morsiamia. Koko ajan oli selvää, että en tahdo ryhtyä liiketyöhön, tai tekemään mitään muutakaan ”ihan tavallista”. Vuoteni kohokohta oli aina bodypainting-kilpailu, jota odotin kuin kuuta nousevaa aina aiheiden julkistamisesta asti.

Minun lippuni ”suuremmille” kala-apajille olikin ehdottomasti kilpaileminen, sen kautta solmitut kontaktit ja ansaitut meriitit.

 

Hahahaha – WHAT?! Tässä oltiin ehkä Hyvinkäällä InterSportissa :D

 

Bodypainting-taitojen ja muutaman niistä eteenpäin kertoneen ystävän kautta tutustuin vuonna 2008 erääseen pienikokoiseen laulajaan, jonka seurassa vietetty aika onkin todella tiivis ja tärkeä osa historiaani. Hassua ajatella, että jos minun, Annan ja hänen senhetkisen promoottorinsa ajatukset ja sekoilut eivät olisi sopineet yhteen, en todennäköisesti näpyttäisi tätä tekstiä tähän blogiin..

 

Todella harvinainen yhteiskuva minusta ja Annasta. Yleensä ollaan aina kameran eri puolilla.

Suomen kovimpien naisartistien pariin päätyminen oli siis melkoinen onnenpotku, mutta eräs kyseisistä asiakkaistani taisi summata suurimman ”salaisuuteni” eräässä viime viikolla käydyssä keskustelussa aika hyvin: ”Saara on tosi hyvä ja nopea siinä mitä se tekee – ja sitten se on vielä ihan sairaan hyvä tyyppi!”.

 

Kommentin loppuosassa on pointti, joka kaikkien tälle alalle pyrkivien kannattaa oikeasti pistää korvan taakse. Positiivisella, joustavalla ja oma-aloitteisella asenteella on vaakakupissa todella suuri painoarvo, kun tehdään tiiminä pitkiä kuvauspäiviä!

 

Jos olet yhtä taitava, kuin viereisessä penkissä työskentelevä tyyppi, on persoona ja asenne se juttu mikä ratkaisee sen, kuka kutsutaan paikalle myös seuraavalla kerralla. Kaikissa meissä on omat virheensä ja ärsyttävät piirteet, mutta töissä en varmasti valita mistään turhasta, vaan keskityn raivoisasti positiivisiin asioihin ja kerron mielipiteeni rehellisesti.

 

 

Ensimmäinen päivä, jolloin tapasin Nana Simeliuksen. Nana on viisaimpia tuntemiani ihmisiä.

 

Näihin vuosiin meikkaajana on kuulunut kymmeniä musiikkivideoita, lukuisia levynkansia, satoja lehitkuvauksia, koulutuksia ja workshopeja, hyvä kasa mainoskuvauksia, kaikki ihanat morsiamet ja muut yksityiskeikat, sekä erilaiset tapahtumat – niin ja tietysti koko tämän blogin sisällään pitämä kirjo.

 

Editorial-meikkaaminen ja muotiala yleensäkään ei ole juuri koskaan kiinnostanut minua, vaan erikoisalaani on ehdottomasti erilaisten persoonien meikkaaminen. Intohimoni on löytää jokaisen meikattavani oma tyyli, ja tehdä heidän olonsa mahdollisimman upeaksi. Vähän sama idea toistunee myös täällä blogissa – harvoinpa mä yritän kertoa teille mikä on in kahden vuoden kuluttua, vaan keskityn ennemmin parantamaan teidän arkenne laatua!

 

Samana syksynä kun tutustuin Annaan, aloitin myös kirjoittamaan aktiivisesti blogia, josta tuli yksi osa yritystäni jo seuraavana vuonna – omanlaisensa historian alku sekin.

 

 

Antti Puiske Suosikki-lehden kuvauksissa 2009

 

Ensimmäinen blogini siirtyi jo ensimmäisen vuotensa jälkeen nyt jo edesmenneen Suosikki-lehden alle, ja taisin olla ensimmäisiä suomalaisia bloggaajia, jotka kirjoittivat jonkin lehden alaisena. Blogin lisäksi kirjoitin lehteen kolumnia milloin mistäkin, ja meikkasin sen kuvauksia. Aikani suosikissa on jäänyt mieleen tiettynä itseni etsimisen aikakautena.

 

Ihana teini-Saara kirjoitti elämästä ja sen isoista asioista niin ihanan naiivisti, että toivon todella säilyttäneeni edes osan samaa meininkiä myös tässä blogissa ^_^

 

 

Pepe More to Love, joka on yksi hulvattomimmista ihmisistä koko tämän maan päällä

 

Kirjoittaessani vanhaa Tiptoes-blogia tutustuin kymmeniin muihin bloggaajiin, joista suuri osa on edelleen todella läheisiä ystäviäni. Osa bloggaa edelleen, ja toiset ovat jatkaneet matkaansa muihin hommiin, mutta tietty mentaliteetti yhdistänee meitä aina. Bloggaaminen on yllättävin ja samalla antoisin asia, jonka olen koskaan aloittanut. Kirjoittamista vihannut tyttö on muuttunut vuosien aikana naiseksi, joka rakastaa itsensä ilmaisemista näppäimistön kautta. 

 

Lifestyle-bloggaaminen alkoi lopulta hieman tympiä, koska en nähnyt oman elämäni olevan kovinkaan kiinnostavaa pitkällä tähtäimellä. Pohdin pitkään -siis ainakin kuukausia ;) – mikä seuraava askeleeni olisi ja kuten tavallista, avattuani silmiäni osui uusi mahdollisuus taas tielleni.

 

Vuoden 2010 lopulla eräs Lilyn ja Trendin päätoimittajanakin tunnettu Jenni Lieto otti minuun yhteyttä, ja pyysi minut palaveriin erään uuden projektin tiimoilta. Olen melko varma, että kuunnellessani suunnitelmaa vielä rakenteilla olevasta yhteisöstä, Lilystä, leijuin ainakin 10cm tuolini yläpuolella. Tämä tuntui heti kodilta – ja tuntuu siltä edelleen.

 

 

Kansikuvapoika – kuvaaja Mike Sirén

 

Täällä minä sitten olen pitänyt majaani viimeiset kolme ja puoli vuotta, samaan aikaan sekä tätä blogia että muita osaamisalueitani kehittäen. Tällä hetkellä työni koostuu neljästä eri osa-alueesta:

• Tästä blogista

• Meikkaajan ja kampaajan töistä

• Freelance-toimittajana kirjoitetuista jutuista

• Radiotoimittamisesta

Tavallaan tämä nelikko on melkoinen sillisalaatti, mutta käytännössä koko homma on rakentunut ja nivoutunut aika selkeästi yhteen. Todennäköisesti voisin hyvin keskittyä vain yhteen neljästä työstäni ja tehdä silloinkin töitä parin ihmisen edestä, mutta sehän olisi vähän tylsää ;)

 

 

Voicen haastattelun jälkeen, ehkä vuonna 2009

 

Parhaat asiat työssäni ovat:

• Vaihtelevat työtehtävät, joihin ei ikinä pääse kyllästymään

• Mahdollisuus valita omat työtoverit ja -keikat

• Älyttömän hienojen ja inspiroivien ihmisten tapaaminen – näitä nimiä on aivan liikaa mainittavaksi

• Itsensä ilmaisemisen rajaton vapaus

• Joustavat työajat

• Mahdollisuus elää unelmaani

 

Ikävimpien listalle taas päätyvät:

• Todella epäsäännöllinen elämänrytmi – viime viikot olen tehnyt töitä lähes kellon ympäri

• Epävarmuus tulevaisuudesta pitkällä tähtäimellä

• Tajuton kiire, joka on tosin täysin itse aiheutettua – usean eri projektin deadlinet saattavat pukata päälle yllättäen, kun eri työnantajat eivät tietenkään ole tietoisia toistensa aikatauluista ja minun pitää silti ehtiä tehdä kaikki hommat ajoissa

• Oman itseni ”korvaamattomaksi” tekeminen – lähinnä siis oman yritykseni kannalta. Jos minulle tapahtuu jotain, ei firma enää pyöri.

• Ikävät lukij…. NO EI! Mulla kun ei oikeasti taida olla niitä yhden yhtäkään :D

 

Ainoa uraan liittyvä ohje jonka olen ikinä äidiltäni saanut on: Älä koskaan ryhdy arkkitehdiksi.

 

Sitä en tehnytkään, vaan olen huomaamattani ajautunut läpi elämän hyvästä päätöksestä toiseen – tai oikeastaan.. On niitä huonojakin tullut tehtyä, mutta uskallus intuition perässä kulkemiseen ja sen kautta löydettyihin onnistumisiin on voittanut niiden huonojen valintojen määrän moninkertaisesti. 

 

Yrittäjyys ja omien unelmien seuraaminen vaatii aina riskinottokykyä ja uskallusta, ja onnistuminen mitataan siinä, kuinka monta kertaa jaksaa kaatumisen jälkeen nousta ylös. Tämä tie ei todellakaan ole ollut helppo, mutta sitäkin antoisampi! Ulospäin jaan pääasiassa elämäni ihanat ja positiiviset hetket, koska en koe hedelmälliseksi velloa huonoissa fiiliksissä. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö mä viettäisi välillä unettomia öitä raha-asioita stressaten, mustia tulevaisuuskuvia maalaillen ja syvästi maailman painosta ahdistuneena. 

 

Kliseillä lopetus on aina cool, joten jaan loppuun oman filosofiani ammatinvalinnan takana:

 

Elämä kuluu joka tapauksessa, joten miksi viettäisit sen tehden asioita, joista et nauti? Aina ei voi olla kivaa, mutta elämä on pitkällä tähtäimellä todella paljon mielekkäämpää, kun tekee työkseen jotain mistä ihan oikeasti saa jotain muutakin kuin plussaa pankkitilin saldoon. 

Tavoitelkaa siis kuuta taivaalta ja uskaltakaa uskaltaa – ei haaveiluun kuole :)

 

 

p.s. Kaikille toiminimeä tai muuta yritystä perustavalle ainoa vinkkini on starttirahan hakemisen lisäksi hyvän kirjanpitäjän hankkiminen! Omani on painonsa arvoinen timanteissa, ja helpottaa jopa tällaisen taitelilijasieluisen häslän elämänlaatua valtavasti :D

 

p.p.s. Postauksen muotoilussa on nyt jotain todella pahasti vialla – yritän selvittää asiaa……