Anna Abreu ja sen ainutlaatuinen show

Ehh. Miten elämästä voi yhtäkkiä vain kadota viikko? Ihan noin vaan poof.

Mä päätin tämän palstan aloittaessani, ettei täällä enää pyöritellä niitä samoja behind the scenes yms. juttuja ja yritän pitää saman linjan jatkossakin – monen mielestä valitettavasti.. Paaitsi nyt!

Viime viikon inspiroimana on nimittäin mainittava sen verran, että on aivan uskomattoman hienoa seurata sitä, että Suomesta löytyy niin taitavaa ja intohimoista porukkaa, kuin tämän tiimin sisältä. Kaikki antavat itsestään 200% ja lavalla (ja sen takana) räiskyy.

Jos joku ei sitä vielä tiennyt, teen tiiviisti töitä Anna Abreun kanssa. Hoidan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Annan meikkaukset ja stailaukset (..ja keikkavaatteiden ja -asusteiden tuunaukset), joista jälkimmäiset suunnittelemme neidin kanssa useimmiten äärimmäisessä kiireessä ja hädässä..

Aina sitä luulee, että ensi kerralla jo muistetaan mitä kaikkea pitikään tehdä.

 

 

Koska en usko monenkaan tietävän, mitä kaikkea Annan show ihan oikeasti pitää sisällään, tässä teille pieni katsaus, joka luultavasti kasvaa oletettua pidemmäksi avautumiseksi.

Annan mukana kiertää normaalisti viisihenkinen kuolettavan ihana ja ammattitaitoinen bändi (basisti, kitaristi, rumpali, kosketinsoittaja ja elektroperkussionisti (Riki, saat tarkentaa toimenkuvaasi jos haluat :D) ) ja tekniikan pojat (miksaaja, monitorimiksaaja ja valomies), jotka myös ajavat jengin keikkapaikalle ja kasaavat shown edellyttämät puitteet paikoilleen. Keikoilla ei siis harrasteta mitään taustanauhapelleilyä vaan oikeasti äärimmäisen kovaa livevetoa. 

Mä vaikutun joka kerta, kun katson ja kuuntelen noiden poikien työskentelyä. Korva oppii hiljalleen poimimaan jokaisen soittimen irti massasta ja keskitynkin nykyään joka keikalla eri soittimen meininkeihin typerä hymy naamalla.

Uusimman levyn myötä yleisö saa myös usein nauttia Redraman vierailuista yhteisbiisin ja uusimman sinkkulohkaisun Worst Part Is Overin yhteydessä.. 

 

Itse päädyn keikoille mukaan useammin kuin kalenterini antaisi periksi ja suuremman tuotannon kiertueilla olen töissä meikkaamisen lisäksi myös hoitamassa erinäisiä juoksevia asioita ja vaatteiden vaihtoa.

 

 

Konserttisalikiertueella saimme nauttia upeista taustatanssijoista Mintusta ja Mirasta.

Tytöt tullaan varmasti näkemään mukana jatkossakin ja he sopivat lavalle Annan viereen kuin nakutettu – molemmat ovat nimittäin Annaa lyhyempiä.

Tanssijat tuovat lavalle uskomattoman määrän energiaa ja meininkiä ja soolopätkien voltteja katsellessa voi vain tuijottaa silmät pyöreinä. Minttu on kaksikon temppupankki ja Mira taas lattareista lattarein – todella hyvällä tavalla.

 

 

Myös Anna treenaa koreografioita tiettyihin biiseihin ja tanssii muutenkin laulamisen ohessa niin paljon, kuin mahdollista. Tämän vuoksi saan teippailla kuuntelun tiukasti kiinni neidin selkänahkaan, että se pysyy menossa mukana.

(Kuuntelu on siis jokaisella soittajalla messissä roikkuva pieni lähetinboksi (??), mihin kiinnitetään kuulokkeet, joista sekä Anna että bändiläiset kuulevat toisiaan monitorimiksaajan avulla ja voivat musisoida mahdollisimman hyvin.)  

Normaaleilla keikoilla lavalle kuitenkin roudataan tanssijoiden sijasta mahdollisuuksien mukaan videoscreenit, joissa pyörivät intro sekä taustavideot koko keikan läpi.

 

 

Normikeikoista poiketen sekä viime syksyn laiva- että tällä konserttisalikiertueella Anna vaihtaa vaatteita biisien tunnelman mukaisiksi.. Tai siis, minä vaihdan! Mun duunipäiväni alkaa siis yleensä 3-4h ennen keikkaa, kun Anna meikataan. Sen jälkeen etsin lavan takaa/sivusta kohdan, jossa vaatteet on helppo vaihtaa ja asettelen kaiken valmiiksi. 

Muutaman biisin välein Anna juoksee lavan taakse ja meillä on n. 1min aikaa vaihtaa koko asu. Uskaltaisinpa sanoa, että olemme tällä hetkellä Suomen tehokkain vaihtotiimi! Samaa ei voinut sanoa esim. vuosi sitten Popin Kuninkaalliset -kiertueella, kun Anna oli lavan takana alasti seuraavan biisin intron pärähtäessä soimaan.. Siitä paniikista viisastuneina testaamme jokaisen vaatteen kätevimmän riisumis- ja pukemistavan aina etukäteen.

Usein jotain menee kiireen ja häsläyksen vuoksi vikaan ja jostain unohtuu koru tai toisen kengän nauhat on vain sullottu kengän sivuun. Joka kerta ärsyttää, mutta sellaista se elämä vain on.

 

 

Laivalla tämä kaikki oli vielä ”helppoa”, kun kaikki tapahtui joka ilta samassa paikassa ja tismalleen samalla tavalla. Tällä kertaa paikka kuitenkin vaihtui jokaisena päivänä, eli rytmistä muodostui aika väsyttävä ja aikaavievä.

1. Aamulla herätys ja bussiin itsensä lastaus

2. Bussimatka 3-8h

3. Keikkapaikalle / majoitukseen saapuminen ja itsensä keräily

4. Meikkaus ja kampaus ja ehkä jotain lounasta

5. Soundcheck

6. Vaatteiden asettelu

7. Keikka 

8. Tavaroiden pakkaus ja paikkojen siivoaminen

9. Ruokaa!!

10. Nukkumaan

 

Ja tämän jälkeen koko rumba uusiksi!

 

Annasta taas en voi sanoa mitään muuta, kuin wau. Ei tuon kaliiberin tyyppejä ja esiintyjiä vain ole olemassa, ainakaan Suomessa. Lähtökohta on vuosia sitten ollut hieman hiomaton, mutta mun iho menee kananlihalle joka kerta, kun kuuntelen neidin laulamista treeneissä tai vaikka sohvannurkassa. Anna on tehnyt tosissaan töitä kasvaakseen vakavasti otettavaksi artistiksi, joka nauttii jokaisesta hetkestä yleisönsä edessä.

Jos epäilet neidin lavakarismaa tai laulutaitoja, haastan sinut tulemaan seuraavalle mahdolliselle keikalle ja päivittämään mielipiteesi pikimmiten! Jos aikataulu ei natsaa, etsi käsiisi Idols -finaalin liveveto, mieluiten videon kera. Keikat löydät täältä.

Mä olen tässä projektissa mukana koko sydämelläni, kuten tästä tekstistä saattoi päätelläkin, ja aivan uskomattoman ylpeä jokaisesta hetkestä, jonka kuorsaan bussin takaosassa tai kiukuttelen keikkaa edeltävänä yönä sormet liimassa ja lasinsiruissa.

Kyllähän tämä taas venähti, mutta venähtäkööt! Ensi viikolla keskityn taas ”normaaliin” elämään :)

 

Rakkaudella, 

Maskeeraaja, bloggaaja ja ihminen,

Saara Sarvas

 

p.s. Pesen käteni kaikista musiikillisista ja keikkailuun liittyvistä termeistä, jotka ovat varmasti väärin :D

 

kuvat:  ©Tero Vihavainen