Haastattelussa mystinen Tuula-Äippä

100 vuotta sitten vietettiin maailman ensimmäistä virallista äitienpäivää Yhdysvalloissa. Suomessa äitienpäivää on vietetty vuodesta 1918.

Äidit ovat tärkeitä ja ihania ja siksi heitä voisi juhlia useamminkin, miksei vaikka joka sunnuntai. Joskus tässä blogissa on näkynyt ”äiti testaa”-osio, kun äitini on päätynyt kosmetiikan koekaniiniksi.

Yksi blogihistorian pitkäaikaisimpia ja uskollisimpia kommentoijia on samainen koekaniini, Tuula-Äippä.

Hän takuuvarmasti lukee jokaisen postauksen ja jokaisen kommentin, sekä kuuntelee YleX:n Supersunnuntain lähetykset alusta loppuun ja heittää aina välillä shoutboxiinkin terveiset. Tämän lisäksi äiti kertoo aina huonoimmat eli parhaat vitsit, tekee patentoinnin arvoisia oivalluksia, adoptoi alati kasvavaan perheeseemme kaikki varaäitiä kaipaavat ystäväni, kokkaa maailman parasta ruokaa (josta osaa nykyään olla erittäin ylpeä eikä esim. heti kerro, miltä ruoan olisi pitänyt näyttää :D), osaa soittaa juuri oikealla hetkellä ja sanoa aina ne surkeista surkeintakin hetkeä parantavat sanat.

Voi Äiti.

Äitienpäivän kunniaksi tehdään nyt ihan perinteinen haastattelu, jossa sivutaan hieman kauneusasioita.

S: Äiti, kerropa mistä oikein olet kotoisin.

Ä: Synnyin Jyväskylän maalaiskunnassa, mutta kunta liitettiin Jyväskylään joitain vuosia sitten, joten vanhan vitsin mukaisesti tätä nykyä en ole kotoisin mistään.

 

S: Oletpas sinä hauska. Millainen perhe teillä oli?

Ä: Ihan normi perhe, äiti ja isä, 4 lasta. Vähän spesiaalimpia oli se, että minulla on kaksoissisko.

 

S: Onko sinulla lapsuusvuosista mitään erityistä muistoa kerrottavana?

Ä: Jaa, niitä minun ja siskoni töllöntöitä olen kertonut teille, kun olitte pieniä. Ne taisivat olla parhaita iltasatuja. Jääkööt nyt kertomatta.

 

S: Niin, olikohan siellä niitä seinään piirtämisiä ja kanojen takaa-ajamisia ja nahkamunia ja ratsastusyrityksiä lehmän selässä…. Mutta hei, tämä on kauneusblogi. Muistatkos milloin käytit ensimmäistä kertaa meikkiä?

Ä: Varsin hyvin. Meillä oli Jyväskylässä takapihalla jäädytetty pulkkamäki. Ehdottomasti kiellettyä oli juosta liukasta mäkeä ylöspäin. No, kerran melkein onnistuin pääsemään ylös asti. Jyrkimmässä kohdassa kuitenkin kaaduin naamalleni ja liu’uin leuka jäässä koko mäen alas. Leuka oli tietenkin verellä ja sittemmin suurella ruvella.

Joulujuhliin piti mennä aika kammottavan näköisenä. Paitsi että oma äitini keksi laittaa leukaani puuteria. Vau, olin niin onnellinen, että vaikka puuteri ei todellakaan peittänyt kammottavaa rupea, tunsin olevani juhlan kaikkein kaunein seitsemänvuotias.

 

S: Voi äiti!! Leuka näkyy parantuneen loistavasti, varmaan puuterin ansiota.. Vaikka aloitit noin varhain, ei sinusta tullut mitään meikkifriikkiä. Aika kohtuudella olet meikannut.

Ä: Niinpä. Olen sitä ikäpolvea, että vasta kun rippikoulu oli käyty, saimme siskoni kanssa luvan meikata. Hänestä kehittyikin pian taitava sillä alalla, mutta minä taisin olla liian laiska. Joskus vähän ripsaria (kakkumaskara, johon sylkäistiin, että saatiin väriä irtoamaan ripsiharjaan) ja vaaleanpunaista huulipunaa.

Finnien päälle clerasilin finnipuikosta peittoa. 60-luvun puolen välin jälkeen tulivat eyelinerit. Niillä taiottiin kissasilmiä.

 

S: Olenkin joskus miettinyt, että tämä meikki-innostukseni on peritty tädiltäni – tai, sinä olet miettinyt ja istuttanut saman ajatuksen minun päähäni. No, saitko äidiltäsi jotain kauneudenhoitoneuvoja, jotka olet säilyttänyt tähän päivään?

Ä: Mummisi neuvoi muinoin, että aina, kun peset kasvoja tai laitat niihin kosteusvoidetta, varo venyttämästä ihoa alaspäin. Suunta aina kevyesti ylöspäin. Tämä on jäänyt käytännöksi. Liekö auttanut.

 

S: Tajusin juuri, että olen jakanut samanhenkistä ohjetta eteenpäin itsekin! Varmaan se on auttanut, olet ikäiseksesi erittäin hyvin säilynyt.

Ä: Kiitos lapsi kulta. Ehkä siihen ovat myötävaikuttaneet kaikki ne voiteet ja taika-aineet, joita olet testattavakseni raahannut.

 

S: Ja positiivinen elämänasenteesi! Iloinen ilme ja valoisa suhtautuminen elämään kaunistaa jokaista ihmistä, ja ne ovat kyllä parhaat taidot jotka olen itsekin sinulta oppinut. Blogin iäkkäämpiä lukijoita ehkä kiinnostaa kuulla, mitkä ovat nykyään arkipäivän kauneudenhoitorutiinisi.

Ä: Olen blogistasi oppinut erityisesti yhden asian: Kosteuta, kosteuta. Niinpä rutiineihini kuuluu aamuin illoin kosteusvoiteen levitys puhtaalle iholle (sitä muuten uppoaa). Pesuun käytän edelleen, kuten vuosikymmenet jo, Sebamediä. Koekaniininasi olen ottanut seerumit käyttöön ja eivät ne ainakaan huonoa ole tehneet.

Laiskalle meikkaajalle ovat taivaan lahjana tulleet BB-voiteet. Eli aamulla kosteutetulle iholle BB-voidetta (toim. huom. todennäköisesti Clinique), vähän ripsaria (Kanebo 38), väriä kulmiin (sinun hyvillä neuvoillasi) (M.A.C. Eye Brows), huulten rajaus ja huulipunaa, jos on kokouksia tiedossa (usein Lumene, YSL tai Shiseido).

Viikonloppuisin ei meikkiä lainkaan.

 

 

S: No, onko joku hyvä kauneusneuvo, jonka haluaisit jakaa minulle ja ehkä lukijoillekin.

Ä: Tässä tapauksessa muna on kyllä viisaampi kuin kana. Mutta kyllä. Pitää nukkua tarpeeksi ja juoda paljon vettä sekä välttää liikaa auringonottoa niin iho ei vanhene ennen aikojaan. Ja positiivinen mieli ja hymy, niillä pärjää pitkälle.

S: Haluaisitko kertoa, mikä sinun elämässäsi on tärkeää juuri tällä hetkellä.

Ä: Nyt ja aina tärkeintä on oma perhe, sinä ja sisaresi puolisoineen, isäsi. Laajennan vielä käsitettä niin, että perheeseen kuuluvat myös omat vanhempani ja sisarteni perheet. Ihmiset ovat tärkeitä. Heidän hyvinvointinsa on tärkeää ja ihmissuhteiden ylläpito on tärkeää. Panostan siihen.

 

Kiitos Äippä, olet koko maailman rakkain. Ilman sinua en olisi olemassa – hohohoho ;D Sinulle, mummille ja kaikille muillekin äideille ihanaa Äitienpäivää!