Hiuskatastrofi……..
Mun päässäni on katastrofi.
Hiuskatastrofi. Katsokaa sitä. Se on…
Paha.
Vuoteni yksisarvisena oli ihana, mutta jos mietitään, että yksisarviselämä vaati hiusten tyven vaalentamista noin kuukauden – joskus kaden – välein, jolloin väriä levisi pakolla hieman myös aiemmin vaalennettuihin hiuksiin ja sen, että vaalensin hiuksiani sekä yksisarvisprojektin aluksi että sen jälkeen kokonaan ja sen, että hiukseni kasvavat vuodessa reilun 10cm (hiukseni kasvavat hitaahkosti), saadaan lopputulokseksi se, että kaikki on nyt päin helvettiä.
Pardon my french 😀
Viimeiset viikot ystäväni ovat avoimesti nauraneet ahdingolleni ja kiitän vanhempiani siitä huumorintajusta, jonka kautta olen itse aihetta käsitellyt. Vaikka näytänkin suurimman osan ajasta hieman vinksahtaneelta ja räjähtäneeltä tiedemieheltä, vaikka minun pitäisi olla kauneuden alan ammattilainen, se ei ole niin vakavaa.
Aloitin yksisarvisoperaation jälkeen hiusteni kuntoon kauhistuttuani kasvattamaan omaa väriäni takaisin, ja projekti sujuu ihan mallikkaasti. Omat hiukseni ovat oikein kauniin sävyiset ja olen saanut väriä esiin jo useamman sentin verran. On mahdollista, että värjäsin hiusten latvat samaan sävyyn, jota ylläpidän tyveen koskematta parhaani mukaan.
Kun hiusten tyvialueelta kasvaa tervettä, paksuhkoa ja sileää hiusta, voin kertoa kontrastin latva-alueen aivastuksen voimasta katkeavaan, tönkköön ja noh, lopullisella tavalla kuolleeseen hiukseen olevan melkoinen. Hiuksethan ovat aina päänahasta ulos kasvettuaan kuollutta materiaalia, mutta sen kunto ja kosteustasapaino vaihtelee.
Eräs kouluttaja kehotti minua joskus kokeilemaan hiusteni kuntoa upottamalla latvasta leikatun hiuspalan veteen. Jos hiuksessa oli enää minkäänlaista mahdollisuutta, se jäisi kellumaan veden pinnalle ja jos tapaus olisi menetetty niin suortuvat vajoaisivat nopeasti pohjaan… Arvaatte varmasti, miten minulle kävi :D
Ehkä tämä oli vihdoin pieni opetus minulle itselleni siitä, että vaikka olenkin kampaaja, en voi tehdä hiuksillen ihan mitä tahansa.
Kantapään kautta.
Otin taannoin hätävarjeluna takaraivolleni ommellut pidennykset taas vaihteen vuoksi pois, enkä peiliin katsoessa taas tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa – onneksi olen pystynyt ainakin toistaiseksi jälkimmäiseen! Pidennyksiä minulla ei ollut taas pariin vuoteen, mutta lettityyli on mielestäni pitkässä juoksussa hellävaraisin vaihtoehto.
Hiusrajojani kiertää tällä hetkellä noin 5cm levyinen katkenneiden hiusten rantu, joka kasvaa viikko viikolta.
Hoidan hiuksia hellästi, harjaan ne tangle-teezerillä ja solmin varovasti invisibobbleja ja muista puhelinlankaponnareita käyttäen, mutta ammatillisista syistä joudun myös väkertämään niistä yhtä sun toista milloin minkäkin kuumien rautojen kanssa ja silloin latva kärsii – ja katkeaa.
Myös hiuksien pintaan pesun aikana pumpatut silikonit ja öljyt irtoavat maailman tuulissa ja jopa pelkkä hiusten harominen saa niitä katkeamaan. Sanoisinko jopa, että LOL!
Kyse ei siis tällä hetkellä ole siitä, että voisin enää tehdä asialle jotain, vaan hiusten rakenne on niin viimeisilleen kulutettu, että mikä tahansa mekaaninen rasitus, tai vaikka liian pitkä pesuväli ilman hoitosuihketta kuivattaa latvan niin että se on todella altis katkeamiselle.
Hiukseni ovat yksinkertaisesti kokeneet liikaa ja liian nuorina ja odotankin nyt jännityksellä, mitä seuraavat kuukaudet minulle ja päälleni tietävät. Taaai no… Instagramin seuraajat tietävätkin jo yhden askeleen, minkä olen aiheen tiimoilta ottanut ;)
Olen myös alkanut popsia uudestaan vahvaa biotiinilisää – jos se vaikka parantaisi entisestään uusien hiusten kuntoa ja kasvunopeutta, että pääsisin jo pian heiluttelemaan hulmuavia uusia hiuksiani. Ehkäpä se tapahtuu jo kahden, tai kolmen vuoden päästä!
Voisin tehdä oman postauksensa hiusten suunnitellusta kasvatusprojektista – tosin pitkien hulmuhiusten sijaan lähinnä kaipaan sitä, että kaikki mun hiukset kasvavat samaan mittaan asti ^_^
Joku voisi tässä vaiheessa olla maansa myynyt ja vannoa käyttävänsä peruukkeja, mutta itse nojaan vanhoihin sääntöihin; hius on uusiutuva luonnonvara ja hyvää kannattaa odottaa. Joku voisi myös leikata hiuksensa lyhyiksi, mutta luoja paratkoon, siihen en ryhdy kuin vasta viimeisessä hädässä. Lyhyet hiukset eivät ikinä ole olleet minun juttuni. Mulla ei yksinkertaisesti ole takaraivoa, joten kaikki lyhyet mallit näyttävät hieman kyseenalaisilta.
Kiitos vaan Tuula-Äippä selällään nukuttamisesta vauvana!! ;))
Jääkäämme siis seuraamaan, mitä hiuksille tapahtuu. Myöhemmin viikolla teille on luvassa postaus, josta voitte voittaa muutaman hiustenhoitovälineen, joilla voitte estää ja hillitä vastaavanlaisten katastrofien syntymistä omassa päässänne. Tämä postaus on ja oli siis ennen kaikkea taas kerran muistutus siitä, että vaikka hiukset välillä tippuvat päästä, ei omaisuuden myyminen ja sillan alle muuttaminen välttämättä kannata.
Elämä jatkuu ja hiukset kasvaa, se on varma.