Kotivahaus luonnonmukaisilla tuotteilla
Mun matkani kivuttomampaan karvanpoistoon ja karvattomaan elämään sai taas uuden askeleen. Testattavana mulla oli tällä kertaa Cosmebio-sertifioitu 100% luonnollinen Roll-On -vaha, jossa on ruokosokeria ja ylang-ylang-öljyä.
Olen testaillut syksyn ja talven aikana Venuksen ja Braunin Naked Skin -laitetta, mutta se on edelleen ärsyttävän hidas käyttää. Malttamattomana karvanpoistajana testasinkin tässä välissä tuotetta, jonka edeltäjät olen kironnut sinne missä pippuri kasvaa. Siellä pippuripaikassa taitaa tosin olla lämmintä, eli kiroan aiemmat kotivahat tundralle ja menen itse sinne, missä pippuri kasvaa!
Mun aiemmat kotivahauskokemukset ovat tosiaan rajoittuneet Veetiin, joka ei ole koskaan elänyt lupaustensa tasolle.
Aina sattuu ja puolet karvoista ja/tai vahasta jää jalkaan/käteen/kainaloon ja sen ihoon tarttuneen vahan irrottaminen on yhtä helvettiä. Niin ja ne liuskat loppuivat aina ennen aikojaan, kun niitä epäonnistuneita yrityksiä tuli yhtään enemmän, kuin yksi.. Suurin epäonnistuja oli vuosia sitten testaamani Roll-On -vaha, joka tahmasi ja vahasi ihan kaiken, paitsi ne karvat :D
Ok, edellisistä kokeiluistani on aikaa, eli ehkä tuotteet olisivat kehittyneet hieman käytettävimmiksi (ovatko?). Olen kuitenkin ollut vannoutunut höylääjä vuosikausia. Höylä ei petä, ellei itse hosu ja viillä vaikka nilkkaan pientä haavaa.
Acorellen vahat sain kokeiluun Sugarin kautta ja eräänä iltana talviturkkia paijaillessani päätin tarttua toimeen ja kohdata vanhat traumat silmästä silmään.
Vahaa kehotettiin lämmittämään n. 15 sec mikroaaltouunissa ja lämmityksen jälkeen kääntelin purkkia, kunnes vaha oli koostumukseltaan tasaista. Purkin takana on musta viiva, josta paljastuu kuvan mukaiset NO-tekstit, jos vaha on liian kuumaa!
Kun vaha oli viilentynyt muutaman minuutin ajan, ryhdyin toimeen. Roll-on systeemi toimi pelottavan hyvin ja tuote pysyi sopivan lämpöisenä koko säärien käsittelyn ajan.
Rullasin vahan ohjeiden mukaan karvojen kasvusuunnan mukaisesti ja yritin saada tasaisen kerroksen ensimmäisellä rullauksella. Muutamassa kohdassa paikkailin jalan anatomian aiheuttamia levitysvaikeuksia, mutta hieman pidempi jäähtymisaika ei tuntunut vaikuttavan vahan toimintaan ainakaan huonontavasti.
Kannattaa työskennellä alue kerrallaan ja levittää tuotetta levityspään levyiselle ihoalueelle, joka on n. 5cm lyhyempi, kuin liuskat. Aseta liuska iholle levitetyn vahan päälle niin, että sen alareunassa on ylimääräistä kangasta ja silitä se muutamaan kertaan kunnolla ihoon kiinni. Tällöin saat parhaan otteen vastakarvaan tapahtuvaa repäisyä varten.
Mä en tiedä, olenko mä muuttunut, vai tarttuuko Acorellen vaha jotenkin hanakammin karvoihin kuin ihoon, mutta mua ei sattunut oikeastaan kertaakaan vahauksen aikana! Se repäisyhetki vähän jännitti, mutta kipu oli enemmän sitä luokkaa, että repäiset hyvin ihoosi liimatun maalarinteipin irti.
Entä miten karvat irtosivat? No jos oikein zoomailee, liuskoista saattaa erottaa reippaastikin karvoja :D Silkkisen sileää ja höylätyn tuntuista lopputulosta en saanut aikaan vieläkään, mutta jalat ovat pysyneet huomattavasti sileämpinä. Olenkin höylännyt pikkukarvat pois ehkä kerran viikossa ja kohta olisi taas aika valottaa niitä naked skinin avulla.
Lopuksi on pakko mainita, että kaikista parasta Acorellessa on yllättävän kivuttoman työskentelyn lisäksi se, että vahaliuskat ovat täysin pestäviä! Kuvan nappaamisen jälkeen huuhtelin ne lämpimässä vedessä, joka irrotti kaiken vahan ja liuskat olivat noin tunnin kuivumisen jälkeen kuin uusia. Minimaalista jätteentuottoa, huraa!
Voisin kyllä ostaa toisen liuskallisen pakkauksen, sillä tuo 10 liuskaa riittää säärien käsittelyyn juuri ja juuri. 20 liuskan kanssa tilankäyttöä ei tarvitsisi pohtia, tai pestä liuskoja välissä.