Kulmakarvani läpi vuosien…
No jostain täältä se varmaan lähti. Valitettavasti kuvamateriaalia vuosista 1991-2002 ei juurikaan ollut saatavilla… Mä en ollut kovinkaan kiinnostunut kauneudenhoidosta ennen yläasteelle siirtymistä. Tein kyllä omia meikkileikkejäni ja kasvomaalauksia yms., mutta sellainen klassinen tyttömäinen kauneudenhoito ei ollut mun listan kärjessä.. Ysiluokalla mä sitten vihdoinkin nypin kulmakarvani….
Nyppiminen alkoi yhtenä iltana ja lopulta kulmat olivat kuin kaksi pientä kalapuikkoa – eri korkeuksilla >:D Tästä ei valitettavasti ole kunnollista kuvaa, mutta toivon että mielikuvituksenne sai äsken siivet.
Ennen seuraavaan kollaasin ensimmäistä kuvaa kulmakarvani olivat n. 5 kertaa paksummat.
Oi oi oi… Ruskeat sekä vihreät piilarit sain myös ysiluokalla ja nehän olivat kovassa käytössä. Tuo yksi silmä vihreänä ja yksi ruskeana oli ihan hurjan uniikkia, eikö?
Kaikista pahimmasta kalapuikkovaiheesta päädyin hyvin jännittävään puolikaaren, siittiön, ghettokulman sekä ihan ok-mallisen kulman välimuotoon, joka oli mun tyylin kulmakivi läpi vuoden 2003. Mä muistelen, että useat ihmiset yritti kyllä kertoa mulle, ettei se ehkä ole kaikista parhaan näköinen juttu, mutta minä se pidin pääni!
Mites muuten tuo bindi ja pinkit aurinkolasit -combo? :D
Vuonna 2004 pääsin yläasteelta ja lähdin kielikurssille maltalle. Siellä kokeilin Frida-lookkia ensimmäisiä kertoja. Mulla ei vielä silloin ollut koulutusta näihin hommiin ;)
Kulmakarvojen rako sai onneksi kasvaa umpeen, mutta kulmat olivat silti ohuen ohuet ja niissä olisi väriä lisätessä aivan 100% pyöreähkö kärki.. Ei tuo homma kuitenkaan enää ihan niin törkeä ole, kuin vuotta aiemmin. Thank goodness!
Kulmakorun uloskasvamisprosessia voi muuten seurata hyvin näistä kuvista. Taisin ottaa korun lopullisesti pois ammattikouluun lähdettyäni.
Ensimmäiset vuodet ammattikoulussa ja ikää kahdessa ensimmäisessä kuvassa 17 ja kahdessa viimeisessä 18. Meikki- ja hiuskokeilut saivat näinä vuosina aivan uudet sfäärit, kun pääsin ensimmäistä kertaa tekemisiin kunnon meikkaustekniikoiden kanssa. Niistä, sekä paremmasta kulmakarvojen muodosta kiitos Kaisa Vanne, huipuin maskiopettaja päällä maan!
Näissä kuvissa olin jo oppinut ehostamaan kulmia, mutta se meinasi monesti heilahtaa sen ylimeikkaamisen puolelle ja ns. palkeiksi. Varsinkin tuossa hypermuokatussa kuvassa turkoosien meikkien kanssa ollaan vielä ihan turvassa, mutta raja överiin olisi hieman paksumman mallisilla kulmilla lähellä..
2006 leikkasin ensimmäistä kertaa elämässäni lyhyemmät ”kampaajahiukset”, eli tuon klassisen päältä lyhyen ja niskasta pitkän reuhkan. Tykkäsin hiuksistani tuolloin ihan älyttömästi, varsinkin kun ne matchasivat piilolinssieni sävyyn täydellisesti ;)
Koulusta valmistuttuani kulmakarvat ovat hiljalleen löytäneet nykyisen mallinsa, joka on melko lähellä klassista siipeä. Uskoisin pysyväni tässä lookissa pitkään, joskin 60-vuotiaan krhm.. Siis 29-vuotiaan äitini tämänhetkiset harventuneet ja haaleat kulmat eivät lupaa kovin valoisaa tulevaisuutta.. Pitää nauttia kulmakarvoista niin kauan, kuin ne pysyvät päässä!
Kuinka moni muuten tunnistaa tämän kollaasin ensimmäisessä kuvassa vierailevan nykyisen mamma-bloggaajan, joka tuohon aikaan vielä bailasi kanssani villisti Onnelan rappuja ja tanssilattioita pitkin kaatuillen? ;))
Vihoviimeisenä ehdottomasti hehkein look, eli nykyhetki:
TADAAA! ;)
Ovatko teidän kulmakarvanne kokeneet muutoksia vuosien varrella?