Minkä vuoksi sinä meikkaat?
Harjoitain aika ajoin jonkinsorttista itsetutkiskelua, varsinkin ammattini tiimoilta. Yleensä pohdinnat pyörivät ammatin eettisyydessä ja vallitsevien kauneusihanteiden paradoksaalisuudessa, tai ihan vain siinä, onko tässä yhtään mitään järkeä? Siis sutia ihmisten kasvoja ja hiuksia yhä uudestaan, yrittäen peittää, muuttaa tai korostaa jokaisen uniikin geenicocktailin tulosta..
Viime päivinä olen sukeltanut ehkä jopa liian syvälle omiin kauneuskäsityksiini ja omaan minäkuvaani.. Mutta parempi kai miettiä nämä jutut kerralla läpi, niin voi siirtyä elämässä eteenpäin 😉
Taisin meikata itseäni ensimmäistä kertaa ”tosissani” joskus ala-asteella. Kouluun ei kyllä meikit päässä ollut mitään asiaa, eikä ulkonäkö kauheasti muutenkaan kiinnostanut.
Yläasteella meikkaamisesta tuli säännöllisempää ja varsinkin kasiluokan aikana homma lähti hetkittäin aivan käsistä…… Jokainen kanssani samassa koulussa ollut varmasti muistaa lookin, muttei toivottavasti osaa yhdistää sitä monsteria minuun 😀
Olen aika varma, että silloinen Saara meikkasi, koska näytti mielestään kauniimmalta ja aikuisemmalta.. Jotenkin coolilta. Joskus meikki ja viimeistelty lookki toimi myös suojana yläasteen julmia käytäviä talsiessa ja samaa suojaa se tuo tänäkin päivänä suurelle osalle meikkaajista. Totuus, joka jokaisen kannattaa silti opetella tässä ja nyt on se, että:
Haters gonna hate.
Sen takia kannattaakin miettiä tapoja miellyttää ensimmäiseksi ja eniten sitä oman elämänsä tärkeintä ihmistä – omaa itseään.
Nykyään meikkaan harvoin. Veikkaan, että kasvoissani on tavallisena, PK-seudulla vietettynä viikkona jotain meikkituotetta ehkä 3 kertaa. Silloinkin se on yleensä nopeahkosti sormin levitetty sävyttävä päivävoide, huulirasva ja sipaisu aurinkopuuteria.
Olenkin viime vuosina lukuisia kertoja joutunut pesemään kasvoni ennen baariin tai muuhun tilaisuuteen lähtemistä, sillä ennen minut ”kauniimmaksi” muuttanut meikki näyttää silmissäni nykyään hutsulta, feikiltä ja ”ei minulta”. En oikeastaan enää viihdy näkyvästi meikattuna ihmisten ilmoilla, ellei kyseessä ole joku aivan extremesti toteutettu tempaus, esim. Halloweenina, jolloin täysin tahallisesti muutunkin täysin toiseksi hahmoksi, enkä edusta itseäni..
Fakta on silti se, että käytän kauneuteni huoltamiseen (kyllä, huoltamiseen) aika paljon aikaa ja rahaa. Päässäni on kestoripset ja hiustenpidennykset, enkä koe minkäänlaista ongelmaa sen suhteen, että ne tekisivät minut omasta mielestäni feikiksi.
Tuntuukin siltä, että kompleksini ilmenee aina, kun yritän lähteä ulos suojakuplastani harrastamaan jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä ja olen sen vuoksi tehnyt kasvoilleni kosmeettisia muutoksia, jotka muokkaavat luonnollisia kasvonpiirteitäni liikaa.
Silmien ja varsinkin tummien silmämeikkien kohdalla feikkiyden tunne korostuu kaikista eniten, mutta kevyen sipauksen aurinkopuuteria levitän mielelläni aina..
Ehdottoman positiivistahan tässä on se, että koen olevani kauniimpi ilman meikkiä, kuin ylimalkaisesti puunattuna! Järkeilenkin siis, että huollan kauneuttani erilaisin keinoin, koska pyrin tilanteeseen, jossa olisin kauneimmillani ja hyvinvoivan näköinen mahdollisimman vähällä päivittäisellä panostuksella.
Tämän oivaltaessani ymmärsinkin käyttäväni meikkiä siksi, etten ole vielä täysin onnistunut edellä mainituissa pyrkimyksissäni. Hitaasti, mutta varmasti ;)
En edelleenkään näe minkäänlaista ongelmaa luoda asiakkailleni näyttäviä lookkeja tai opastaa teitä erinäisten savusilmien luomiseen. Joudun vain nykyään pesemään naamani heti tämän tehtyäni :D Tämä meikittömyysjuttu taitaa olla vain minun ja itseni välinen.
Jos siis olisin viimeinen ihminen maailmassa, en varmasti meikkaisi yhtenäkään arkipäivänä. Meikkileikkejäni silti harrastaisin, koska mä rakastan tätä.
Rakastan sitä, että saan muuttaa ihmisen joksikin yliluonnolliseksi ja uskomattomaksi.
Rakastan sitä, kun keksin jotain, mitä kukaan ei ole vielä tajunnut tällä saralla kokeilla.
Rakastan sitä, kuinka kuvaaja, meikkaaja ja stylisti luovat henkeäsalpaavia illuusioita.
Rakastan sitä, kun morsian, jota ei ole koskaan aiemmin meikattu katsoo onnellisena peiliin, eikä voi uskoa silmiään.
Rakastan erityisesti sitä, kun monet teistä ovat tulleet kertomaan, kuinka olen tällä oman intohimoni jakamisella inspiroinut ja valanut uskallusta ihmisten omien haaveiden toteuttamiseen. Mieleen muistuu muutama tapaus, jotka nostattavat kyyneleet silmiin edelleen, tunnistatte itsenne varmasti :>.
Ei siis syytä huoleen! Mä ymmärrän, että vaikka haluan omalla kohdallani pyrkiä jonkinlaiseen nollatoleranssiin (jonka jälkeen varmasti vastaliikkeenä meikkaan kahta kauheammin…), en halua tuputtaa samaa ideologiaa kenellekään muulle.
Jokainen tehköön rauhan oman peilikuvansa kanssa juuri sillä tavalla, kuin parhaaksi näkee.. No pun intended ;)