Vaikka niin kovasti itselleni uskottelinkin, aamulla kaikki ei ollutkaan paremmin – oikeastaan vaan vielä vähän huonommin.

Päätin tänään illalla kotiin ajaessani, että niin kauan kuin minun blogini ei ole maailman tärkein Internet-julkaisu ei kenenkään maailma kaadu tai kukaan kuole, jos otan pari päivää itselleni tämän melkoisen inhottavan olon purkamiseen.

Eihän? 

En ole vuosiin jakanut kovin henkilökohtaisia asioita kummassakaan blogissani, enkä ajatellut aloittaa sitä nytkään. Ennakoidakseni mahdollisia spekulaatioita totean kuitenkin, että kukaan ei ole kuollut, yhdessäkään ihmissuhteessani ei ole tapahtunut muutoksia, eikä mitään muutakaan suurta tai elämääni kerralla mullistavaa ole tapahtunut.

Juuri nyt on vain pakko ottaa pari päivää hengähdystaukoa, ettei tämä juna jää puolitiehen.

Palataan siis astioille ensi viikon alussa. Valtava kiitos jo etukäteen ymmärryksestä <3

p.s. Kiitos kaikista linkeistä eilisen postaukseen, ne ilostuttivat! ^_^

p.p.s. Postauksen alussa pitäisi olla mopsiterapiavideo, mutta ei näköjään ole.. No, sen näkee vaikka klikkaamalla tästä.