Behind the Scenes: Ra-ta ta-ta

ratata.jpg

Ratatata vaan kaikille! Joko alkaa olla pashat mahassa ja lampaanviulut puhtaaksi perattuna? Meidän pääsiäinen mökillä sujui vallan mainiosti, ja kotona kuvia selatessani havahduin siihen, etten ole jakanut yhtään behind the scenes -materiaalia parin viikon takaisista kuvauksista! Musavideokuvaukset ovat aina melkoisia henkisen ja fyysisen kantin koettelemuksia, mutta aina niistä on hengissä selvitty.

Sanon heti tähän kärkeen, että kiitos jo etukäteen, että ei keskitytä kommenttiosiossa siihen kuinka paljon ihoa kenelläkin näkyy ja missä <3

Paitsi tietysti, jos herää kysymyksiä siitä, mitä sille iholle on milloinkin tehty ;).

 

ratata4.jpg

Kuten tavallista, en saanut videokuvausta edeltävänä yönä unta kuin kaksi hassua tuntia.. Olen Annan kohdalla tottunut siihen, että elän ja hengitän aina kulloinkin vireillä olevan projektin mukana. Välillä oikein liimaudun ärsyttävän äidillisesti niihinkin projektin palasiin, jotka eivät suoraan sanottuna kuulu minulle millään tavalla 😀 

Anna on mun ensimmäinen ja pitkäaikaisin vakioasiakas, ja niin tärkeä ystävä, että mitä ikinä tapahtuukin, en ikinä tahdo katsoa taaksepäin ja ajatella että olen itse ollut tiimin heikko lenkki. Tämä lausunto naurattaa, kun miettii ja katsoo monia meidän vuosien varrella julkisuuteen päästämää juttua… 😀 On ollut keijusiipeä ja ties ja vaikka mitä.

Kaikelle osataan onneksi nauraa, ja jatkaa eteenpäin hieman nälkäisempinä!

 

ratatata1.jpg

Kun suunnittelimme tätä videota ja sen visuaalista puolta, aloin jo henkisesti valmistautua siihen, että tuo lauantai tulee olemaan työntäyteinen.. Tämän videon kohdalla isoin ongelma, kuten aina, oli aika. Ohjaajamme, Hannu Aukia, on yksi maailman kärsivällisimmistä pomoista, ja osasin todella arvostaa hänen kanssaan työskentelyä, kun pääsimme vihdoin maskitiimin kanssa hommiin. 

On täysin eri asia tehdä yhden hengen meikki ja hiukset tavallista kuvausta varten, kuin puunata artisti esiintymiskuntoon, ja kontrolloida samaan aikaan itselle vielä hieman tuntematonta maskitiimiä. Pienten säätövaikeuksien kautta kuitenkin päästiin voiton puolelle, ja kuvaamaan.

 

ratatata2.jpg

Tämä kuva on otettu alkuillasta, kun koko maskihuone on jo räjähtänyt käsiin, ja paikalla on meikattu osa n. 40 extraajasta.. Buukkasin mukaani reilun kasan assistentteja, jotka olivat kyllä päiväni pelastus.

Sain tulehtuneen ranteeni pois paketista vain muutamaa päivää ennen kuvauksia, ja se kipeytyi ikävästi päivän aikana. Huokaisinkin onnesta, kun tiesin että voin luottaa töitäni assareiden käsiin.

Kirsi, Matti, Laura ja Anu, erityiskiitos teille neljälle pitkästä päivästä ja huikeasta työstä.

 

ratata5.jpg

Kuvauslokaationamme oli hylätty kaasutehdas, josta löytyi mainio soppi jos toinenkin. Aurinkoisen päivämme aloitimme tietysti hautautumalla parkkihallin uumeniin. 

Anna ja neljä lead-tanssijaamme olivat jo aiemmin treenanneet kertsin päälle pidemmät koreografiat vanhan kunnon Markku Haussilan kanssa. Meille kaikillehan Markku on tutumpi Maila Sairaana, joka teki cameon myös valmiissa musiikkivideossa 😀 Videolla Mailan meikistä vastasi Matti Järvelä.

 

ratata22.jpg

Ohjaaja aukio pohtii, mitä tekisi kaikilla extra-tytöillämme.. 

Tämä kuvauspäivä poikkesi kaikista aiemmista dramaattisesti ihmismääränsä takia. Aiemmin kuvausryhmämme on kokonaisuudessaan ollut korkeintaan n. 10 hengen kokoinen, mutta tällä kertaa porukkaa oli lähemmäs 50! Suuri osa avustajista oli omaa kaveriporukkaamme, ja kuvauspäivä sai aivan uutta maustetta kun riehumassa oli niin paljon tuttuja kasvoja.

Omien rekrytointiemme lisäksi paikalle saapui myös ryhmällinen tanssikoulu DCA:n oppilaita, jotka jaksoivat workshop-päivänsä päälle jorata vielä monen monta tuntia kameroiden käydessä.

 

ratata7.jpg

Voi veljet, tuota Aukiaa.. Olen tehnyt miehen seurassa neljä tai viisi videota, ja tyyppi on kyllä puhdasta kultaa. Räjähtelevää ja ylitsepursuavaa energiaa, eläytyvää ohjausta ja visioita toisensa perään.

Teen tämän herran seurassa mieluusti myös seuraavat viisi videota.

 

ratata19.jpg

ratata6.jpg

ratata9.jpg

ratata29.jpg

Kuten teaser-postauksessa kerroin, kuvauksiin pakattiin mukaan myös 7kg glitteriä. Kyllä. Seitsemän kiloa. Tilasin tavarat suoraan tehtaalta aasian perukoilta, koska euroopasta tilattuna sama määrä olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi.

Mä olen vuosia halunnut tehdä glitter-bodypaintin videokuvaan, koska stillissä kimalle ei vaan toistu yhtä kauniisti. Heti tämän räjähtävän värikkään biisin kuullessani ilmoitin, että tähän videoon se sitten tehdään, tapahtui mitä tapahtui! Koska aikataulumme oli mitä oli, tein viimeisenä kuvatun glittermaalauksen meikkeineen ja hiuksineen tunnissa.

Miley-korttia tässä kohtaa esiin veteleville tahdon vielä näin etukäteen muistuttaa, että viimeisten vuosien aikana glitteriin ja metalliväreihin ovat verhoutuneet mm.: Lady Gaga, Kesha, Beyonce, Kim Kardashian, Charlize Theron, J-Lo ja Rihanna. Pyörä, uudestaan keksiminen jne. 😀

Glitter on vaan parasta ja voisin uida siinä kuin Roope Ankka kolikoidensa keskellä.

 

ratata15.jpg

ratata10.jpg

ratata14.jpg

Meidän leikeissä glitteriä tosin lensi vähän muuallekkin, kuin laulajan kroppaan. En olisi koskaan arvannut että 7kg lentää ilmoille niin nopeasti! Sen taivaalla lentelyä upeampaa oli vain se efekti, minkä koko kaasutehdas lattoilleen sai.

 

ratata16.jpg

ratata17.jpg

ratata21.jpg

Ai missä oli bileet? Täällä oli bileet.

Glitterin lisäksi ilmassa lenteli savua, jauhoja ja erilaisia paperivalmisteita, joiden ansiosta ilma oli sakeaa kuin baareissa vanhoina pahoina aikoina, kun tupakointi sisällä oli vielä sallittua. 

 

ratata18.jpg

ratata20.jpg

Kun kaikki tarvittava oli purkissa, oli vielä aika sekoilla ennen viimeisiä asuvaihdoksia ja ulkokuvia.

 

ratata23.jpg

ratata24.jpg

ratata25.jpg

ratata26.jpg

ratata27.jpg

ratata28.jpg

Harmi, että olin tosi kiireinen sillä aikaa, kun crew pesi ja luuttusi tämän lattian…..

 

ratata30.jpg

Mä olin sillä aikaa muuttamassa Annaa eläväksi glitter-kebakoksi. Aion kyllä toteuttaa tämän lookin vielä uudemman kerran hieman pidemmällä aikataululla ja lämpimässä studiossa – en nimittäin tahdo pistää Annaa enää ikinä makaamaan hypotermian partaalla kylmän glitterliiman armoille.

Nostan joka kerta kuvauksissa ihan älyttömästi hattua Annalle, joka on kuvauspaikalla kukonlaulun aikaan aamulla ja tekee piiiiiitkän kuvauspäivän, ja pysyy skarppina ja iloisena alusta loppuun asti. Tyypin suusta ei kertaakaan koko päivän aikana kuulunut valituksen sanaa, vaikka aihetta olisi varmasti löytynyt 😀

Onneksi homma saatiin ihmisten aikoihin purkkiin, eikä tällä kertaa jouduttu nukkumaan siskonpedissä kuvauspaikan lattialla 😉

 

ratata3.jpg

Vajaa 19h kuvauspaikalle saapumisen jälkeen maskihuone näytti tältä. Istutin jäätyneen ja glitteriä rapisevan artistin istumaan peittojen alle siksi aikaa, että pakkasin tavarani.

Sen jälkeen ajoimme McDonaldsin autokaistan kautta minun luokseni, ja hyvin väsyneen suihkutuokion jälkeen istuimme sohvalle, nostimme aivot narikkaan ja katsoimme pari jaksoa vanhaa kunnon Jersey Shorea ennen nukahtamista. 

Kuten aina, aika on kullannut muistot jo nyt, ja lähtisin vetämään uuden kuvauspäivän vaikka heti <3

Tässä video vielä kerran, jos joku teistä ei sitä olisi vielä nähnyt!

//www.youtube.com/embed/NLJNIhZ8yto

Kauneus Iho Meikki

Hieman kuohuvampi gaalavalmistautuminen

gaala2.jpg

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Pongrácz Rosé
 

Päätyössäni maskeeraajana olen ainakin melkein joka ikinen kuukausi osana tilannetta, jossa meikattavalla on edessään suuri päivä tai ilta. On häitä, valmistumisia, gaaloja ja syntymäpäiviä, joiden takia asiakkaan koko energia on erilainen kuin tavallisesti. Meikkaajana teen itse parhaani varmistaakseni juhlijan mielentilan, mutta lähes kaikkien täysi-ikäisten asiakkaiden meikkihetkiä yhdistää yksi tekijä – kuohuviini.

Me meikkajathan olemme itsekin kuin hyvä kuohuviini – pirteän värisiä, kuplivaisia ja saamme ihmisten päät hieman pyörälle 😉

 

gaala5.jpg

Tällä kertaa suurta päivää asiakkaan sijasta odotin minä, enkä tosiaan ajatellut juhlia kolmatta perättäistä Aussie-gaalaa kuten mitä tahansa perjantai-iltaa. Ennen kaikkea siksi, että mun perjantain juhlavuus voidaan yleensä laskea kyykkysarjojen ja likaisten treenisukkien lukumäärästä 😀

En ole moneen vuoteen ollut kovinkaan kova yöelämässä juoksija, ja rehellisesti sanottuna vietän unelmaviikonloppuni niin kaukana baareista, kuin mahdollista. Laadukasta viinilasillista hyvän ruoan seurana arvostavassa perheessä kasvaneena toteankin oman ohjenuorani olevan:

Lasillinen laadukasta kuohuvaa juhlapäivän kunniaksi on aina paikallaan.

 

Tavalliseen elämääni ei tällainen kuohuviinin maistelu olisi ehkä kovinkaan sulavasti asettunut, mutta gaalaillan osuessa kohdalle, otin äärimmäisen mielelläni ja myhäillen vastaan muutaman pullon Pongrácz Rosé-kuohuviiniä, jota valmistautumisen lomassa siemaillen pääsisimme taatusti gaalatunnelmaan.

#party #success #winning #irony

 

gaala6.jpg

Maisteltavaksemme tarjottu kuohuviini on Etelä-Afrikkalaista. Ilahduin entisestään kun luin Eeva Kolun, jonka nimi on muuten yksi niitä harvoja jotka kuuluu sanoa sukunimineen, blogista, että hennon herkullisen kuplivan takana on yksi harvoja naispuolisia viinintekijöitä koko maailmassa – Elunda BassonEn tosiaan ala esittämään, että tietäisin viineistä tai niiden tekijöistä mitään, mutta jotenkin ajatus Bassonista toi kokemukseeni vielä jonkun pienen bonuksen. 

Olen niin helppo…..

Koska joskus saa olla stereotypisen tyttömäinen, myönnän heti, että jos pitää valita tavallisen ja rosén välillä, on valintani aina se rosé…. En tiedä onko syynä kaunis väri, vai pidänkö vain sen mausta enemmän. Ainakin Pongrácz Rosé:n tulen valitsemaan juhlahetkiini jatkossa puhtaasti maun perusteella, sillä se oli herkullista

Kuiva, muttei liian kuiva, kevyen marjaisa ja juhlavan makuinen. Ihanan kupliva, muttei Kola-Ollin sanoin yhtään ”liian hapokas”. Hahaha, mainitsinko juuri ”viiniarvostelussa” Kola-Ollin?!

Eipä tarvitse teidänkään huolestua, että vastaavaa juttua tultaisiin näkemään toiste ;D Jos etsitte muutaman viikon päästä vappupiknikille kuohuvaa, suosittelen lisäämään tämän nimen vertailulistalle. Noin 15€ hintaiseksi en olisi tätä arvannut!

 

gaala1.jpg

Viime perjantaina juhlittu Aussie Blog Awards on muodostunut kolmen vuoden aikana omaksi blogivuoden kulmakivekseni. On ihanaa, kun yhtenä päivänä voi keskittyä vain ja ainoastaan omaan napaansa! Nykyään otan kyseisen päivän vapaaksi heti, kun saan ajankohdan tietooni. 

Mielestäni on muuten hauskaa, että jokaisella ammattiyhteisöllä on omia gaalojaan, mutta näissä meidän possen bileissä pitää henkisesti valmistautua siihen, että näyt jollain tapaa todennäköisesti 20 eri kuvassa, joiden ottamisesta et edes tiennyt. En jotenkin usko, että esimerkiksi rakennusalan insinöörien juhlissa räiskyy yhtä monta kameraa 😀 

Hupsu paikka, tämä maailmamme.

 

gaala4.jpg

Hiljalleen perinteeksi muodostuvan päiväni kruunaa aina se, kun Mari saapuu Tampereelta ja voimme yhdessä istua alas ja käydä päivän polttavia aiheita läpi valmistautumisen lomassa. Totuushan on se, että aina ollaan myöhässä, ne juhlavat skumpat heitetään naamariin ykkösellä, kun ollaan jo melkein myöhässä taksista ja kaikki on muutenkin katastrofaalisesti..

Tänä vuonna kuitenkin otimme rauhallisesti ja veimme juhlavalmistautumisemme vielä seuraavalle levelille, sillä tuppauduimme Cocon ja Marin kanssa hotellihuoneeseen Torniin. Siellä kelpasi kilistellä ja levittää pakkelia naamaan!

 

gaala7.jpg

Ihan oikeasti tahdoin vain keksiä tähän väliin jotain lisätekstiä, koska ylläolevan kuvan ajoitus oli niin nappi.

Nyt kyllä huomasin, että siinä näkyvät myös juuri ja juuri gaalakynteni, joiden perään Possu on huutanut jo moneen otteeseen!! Ne olivat mustapohjaiset, niissä oli päällä sinivihreä hologrammilakka, ja sen päällä vielä Essien Luxeffects Set in Stones -glitterlakkaa. 

En osannut tehdä yhtä tyylikästä veitsellä kaulan katkaisua, kuin ystäväni Tuomo syntymäpäivillään, mutta mielestäni maailmannaisten taitoihin kuuluu viinipullon tyylikäs avaaminen. Oikeasti se maailmannaisten taitojen lista on melko paljon pidempi, kuin omia taitojani kuvaava lista, mutta pitäähän sitä jostain päästä aloittaa 😀 

Kolmen hengen testiryhmämme näytti kollektiivisesti peukut ylös testilasillisten tyhjennyttyä, enkä siis jäänyt yksin Pongrácz -fanitusteni kanssa. Jätimme tyhjät lasit ja pullon hotellin työpöydälle, odottamaan seuraavaa aamua ja mahdollista syyllisten etsintää, ja riensimme kohti gaalaa kuin kolme tuhkimoa konsanaan – loppu onkin historiaa. 

 

gaala3.jpg

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin siis käärin tämän vuoden Aussie Blog Awardsit.. Paitsi, jos teen vielä tutorialinmeikistäni, ja jos Possu ei ole tyytyväinen tässä postauksessa vilahteleviin kynsikuviin 😉 Ensi vuonna pitää varmaan vuokrata jostain korkealta saunatila ja pitää etkot oikein pitkän kaavan mukaan!

Näistä kuvista voidaan ottaa vielä yksi suora leikkaus pari tuntia myöhempään:

 

10247356_10152422196914636_65637735337937259_n.jpg

Koska oikeasti tahdon lopettaa postauksen tähän hetkeen, kun kaappasin gaalassa kainalooni toisen voitokkaan kollegan. Mikko Puttonen on nimittäin suloistakin suloisempi tapaus <3

Kauneus Meikki