Kaupunkilomalla yteistyössä Tjäreborgin kanssa

Mä saavuin alkuillasta ensimmäistä kertaa elämäni aikana Barcelonaan. Fiksuna tyttönä pakkasin pikavisiittiä varten vain käsimatkatavarat, ja olin keskellä kaupungin hulinaa vain 30min lentoni laskeutumisen jälkeen!

Norwegianin lento oli muuten älyttömän mukava, kiitos Wi-Fi -yhteyden – ei niinkään neljän minua ympäröineen huutavan vauvan/vaippaikäisen…. Jännästi sain pienten ihmisten äänet blokattua ja työnteon lisäksi otin jopa pikku tirsat.

Olin varautunut viileään iltaan nahkatakilla, mutta vielä mitä! Astuessani lentokentältä kasvoja vasten löi kuuma ja kostea ilma. Taksin ilmastointi oli huojentava apu, kunnes pääsin hotellille vaihtamaan kevyempää päälle. Hotellini sijaitsee Barri Gòticin alueella, lähellä La Ramblasia, ja tästä pääsee muutamassa minuutissa jalkapatikalla ihmisten ilmoille ja tarvittaessa metrolle. 

Kiitos ystävällisen lukijainfon osasin varautua siihen, että lähes kaikki kaupat ovat huomenna kiinni Katalonian kansallispäivän johdosta. Juoksinkin heti tavarat hotellille jätettyäni kohti muutamaa aiemmin haaveilemaani ostospaikkaa.

Olin kotona ladannut kamerani akun täyteen, mutta se typerys oli lentokoneessa kääntynyt vahingossa ON-asentoon, ja virransäästöasetuksista huolimatta akku oli tyhjentynyt täysin!! Syvä ärsytys iski minuun, kun tajusin että joudun juoksemaan pikashoppailukierrokselleni ilman luotettua ystävääni.. Napsin muutaman kuvan iPhonella, mutta katsotaan päätyvätkö ne ikinä blogiin asti.

Tässä ostokset! Ai, olisiko kiinnostanut mitä pussien sisältä löytyy?? Siitä kirjoitan ihan oman juttunsa, koska tuo Sephoran säkki on melkein piripintaan täynnä 😉

Palautettuani ostokset kämpille, lähdin väsyneenä ja nälkäisenä etsimään illallispaikkaa. Ajatuksissani oli ensin majottautua johonkin tapaspaikkaan, mutta sellaisen sijasta päädyinkin aiemmin silmälle pistämääni El Gran Cafe -ravintolaan, joka oli ensiohituksella tupaten täynnä. Yksinäinen matkaaja kuitenkin mahtuu helposti ravintolaan kuin ravintolaan, ja sain ihanan nurkkapöydän josta tutkailin muiden ruokailijoiden iltoja.

Ravintola sijaitsee osoitteessa Avinyó 9, ja kadun varrella on hurja määrä mukavan näköisiä pikkuliikkeitä, joiden ohi jouduin itse kiitämään tulipalovauhtia.

Lista oli täynnä perinteisiä annoksia – juuri sitä mitä kunnon ravintolasta halusinkin. Päädyin lopulta syömään tässä tunnelmallisessa ja vanhassa ravintolassa ihan pitkän kaavan mukaan.

Alkuruoaksi tilasin valkosipulietanoita ja annoksen saapuessa silmäni meinasivat pullahtaa päästä… Nämä etanat olivat jotain aivan muuta, kuin mihin olin tottunut, ja niitä oli ihan älytön määrä.

Tunnistin onneksi etanapihdit, jollaiset meillä on jostain syystä myös mökillä?! Siitä sitten etananpaloja kaivelemaan ja natustelemaan.

Kaiken rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että saatuani ensimmäisen etanan kuorestaan ja suuhuni, olisin voinut jättää herkuttelun sikseen 😀 Maku oli hyvin samanlainen kuin aiemminkin, mutta kuoristaan revityt etanaparat näyttivät pienine tuntosarvineen liian paljon kaikilta sadesään aikana pelastamiltani kotiloilta….

Yritin tsempata itseäni ja mietin a) että on hyvä että nilviäisiä syödään näinkin paljon ja b) että mitä enemmän etanoita syön, sitä oikeutetumpi niiden kuolema on ollut :F

Kokemuksena etanat olivat loistava, mutten kyllä tiedä koskisinko niihin uudestaan.

Pääruoaksi tarjoiltu merikrotti onneksi karkotti kaikki pahat ajatukseni! Kala tarjoiltiin jollain ihanalla kastike & pestopedillä, sen päälle oli raastettu jotain fenkolin kaltaista vihannesta ja koko komeus oli gratinoitu kevyesti. Niin hyvää.

En ole pitkään aikaan syönyt näin hyvää kalaa, vaikka Sintran rantaravintolat antoivatkin erittäin hyvän vertailupohjan! 

Jäljelle jäi vain rusto. Ruma kala, hyvä maku!

Jälkkäriksi mitäpä muutakaan, kuin Crema Catalanaa 😉 Yksi lempijälkkäreistäni on Creme Brulée, ja tämä ei ole siitä kovin kaukana.

Viimeistä viinilasia siemaillessani totesin, että pitäisi matkustaa yksinään useamminkin. Jo muutamassa tunnissa olin päässyt pohdinnoissani paljon tavallista syvempiin vesiin, ja ympäröivien ihmisten seurailu oli älyttömän hauskaa. 

Kaiken muun hyvän lisäksi ravintolassa soi livepianomusiikki, ja voisin vaikka vannoa, että pianisti kävi läpi koko Moulin Rouge -elokuvan soundtrackin 😀

Kadut olivat näin tiistai-iltana todella rauhallisia. Kerran vähän jännitti, kun päätin tapani mukaisesti ”seikkailla” ja oikaisin muutaman pimeän kujan poikki 😉 

Päästyäni hotellille, ulkona alkoi aivan tajuton rankkasade, ja jäänkin jännityksellä odottamaan, saanko kulkea koko huomisen sadeviitta niskassa! Onneksi arkkitehtuuri ei ole tehty sokerista, joten Gaudi-kierrokseni toteutukoot oli sää mikä hyvänsä.

Ihanaa olla täällä ja ihanaa ottaa vähän omaa aikaa! Alustavat kiitokset jo Tjäreborgille, tämä erakkomatkaaja kömpii nyt etanan tavoin peiton alle odottamaan huomista ja säätuomiota – jaiks!

Barcelonaan voi tutustua matkakohteena tätä postausta syvemmin tämän linkin kautta.