Ärsyttipä jotenkin käyttää ko. otsikkoa, mutta tehty mikä tehty! Niinhän siinä kävi, että hääjärjestelyt nappasivat aikaani niin paljon, etten perjantaina muuta ehtinyt kuin häsätä. Eilen kuitenkin juhlimme siskoani ja ihanaista puolisoaan, enkä rehellisesti sanottuna muistanut tuntea huonoa omatuntoa päivittämättömästä blogista 😉

Juhlapaikkana toimi Kruusilassa (Salon seutuvilla) sijaitseva Ystävyyden Majatalo, jossa pääsin ilokseni vihdoin vierailemaan. Suosittelen lämpimästi paikkaan tutustumista. Harvoin tuntee missään muussa vieraassa paikassa saapuneensa kotiin!

Välitön ja ihmisläheinen isäntäpari, sekä muut majatalon asukit, luovat paikkaan täysin vertaansa vailla olevan tunnelman, joka sopi pieneen ja intiimiin hääjuhlaan täydellisesti. Juhlijoita oli paikalla piirun verran alle 30 ja aloin välittömästi kyseenalaistaa suuria hääjuhlia..

Porukkamme korkkasi hiljalleen juhlapaikaksi muotoutuvan majatalon uuden lankkupöydän! Sen upean puupinnan peittäminen liinoilla riipi hieman sydäntä..

Ruoka oli suussasulavaa ja monipuolista! Paikalla oli ruokaongelmaisia ja -valikoivia henkilöitä aina raavaista lihansyöjistä maidottomiin ruokailijoihin ja  vegaaneihin, eikä kenenkään lautanen näyttänyt toista köyhemmältä.

Jälkkäriksi oli tuttuun tapaan Pavlovaa, sekä erinäinen valikoima muita makeita herkkuja. Oma suosikkini oli vanhemman siskoni leipoma juustokakku, jota haukkailin normaalin maitotuotteiden välttelyni vastaisesti. NAM!

Sormus äidin syynissä. 

Juhlapaikalta löytyi hieman silmänruokaa. Joka kerta ympärilleen katsoessa huomasi uusia yksityiskohtia ja hämmentäviä esineitä.

Löysin kamerasta yhden kuvan itsestänikin. Isä taisi napata tämän, kun korjasin sen tekemiä kauheuksia iPhonesta 😀 En jaksanut raahata juhliin harjaa, tai yhtäkään meikkausvälinettä. Hääparikaan ei vaivannut minua kaunistautumistarpeillaan – kiitos siitä <3

Lapsivieraita juhlissa ei näkynyt, mutta karvalapsia löytyi 3. Hääparin whippetit Sinna ja Ester (kuvassa häpeämässä hääpantaansa), sekä tuttavien ihanan vekkuli kelpie Luna. 

Hmm.. Kuvan koira ei liity tapaukseen… Nyt menen imemään itseeni viisautta isovanhemmistani, jotka tulivat vielä mökkeilemään kanssamme.

Maailman isoimmat onnittelu vielä I&S. Olen täten onnellinen KÄLY!

p.s. Löysin siis vihdoin kameran laturin! 😀 Tästä alkavat blogin juhlaviikot kuvien suhteen!