JEE BODYPAINT-ASIAA JEE!! Tämä juttu muuten starttaa epävirallisesti myös blogin viimeisen superviikon, jonka juttujen kirjoittamiseen aion käyttää jokaisen vapaan hetkeni. Viikon aikana on luvassa:

1. Signature Style
2. Varjostus 101
3. Avoin kirje ilkeille anonyymeille
4. Tiivistys niistä tuotteista, joita en ehtinyt koskaan esitellä.
5. Vihoviimeinen yhteistyöpostaus ja kisa!
6. Blogin Best Of -linkkilista
7. Lista kauneusammattilaisista
8. Saapra 3.0

Kaikki tämä on edelleen edessä, mutta keskitytään nyt bodypaintingin perusasioihin, eli maaleihin ja maalaustekniikkaan. Olen opettanut bodypaintingia viiden tai kuuden vuoden ajan ja yritän nyt tiivistää tähän ja seuraavaan postaukseen mahdollisimman paljon oleellisia niksejä, joiden kanssa olen huomannut oppilaideni kamppailevan eniten. 

Jaan nämä infot sen takia, että bodypaintin on niin siistiä. Tahdon, että kaikki taiteellisesti uteliaat tai lahjakkaat tyypit eivät joudu käymään samaa yksinään testailun ja opettelun ruljanssia ainakaan ihan yhtä alkutekijöistä asti läpi, vaan maalaustaidot voisi nostaa korkeammalle tasolle heti ensihetkistä asti. 

Syksyn Bodypaintingin SM-kilpailut muuten häämöttävät horisontissa ja sarja on avoin – ehkäpä joku saa tästä inspiraation sitä ajatellen? 😉

Käytän itse sekaisin pääasiassa Mehronin ja Cameleonin maaleja, mutta Mehronien hiljalleen loppuessa näytän siirtyvän kokonaan Cameleoniin. Ennen kaikkea valinta johtuu siitä että hyviä värejä saa vihdoin suomesta, mutta tuotteiden ylivoimainen laatu muihin saatavilla oleviin verrattuna ei vaikeuta tätä valintaan laisinkaan 🙂 

Kerroin Cameleonista hieman enemmän jo täällä, joten kerron tässä välissä lisää vesiväreistä maalausvälineinä. 

Laadukkaat vesiliukoiset värit ovat oikeastaan ainoat, joilla tämä harrastus kannattaa aloittaa. Ne ovat simppelit käyttää ja lopputulos on myös helppoa puhdistaa pois. Vartalomaalien pigmentit tarttuvat ihon kuolleeseen pintasolukkoon ja saattavat tämän vuoksi värjätä ihoa noin päivän ajaksi. Esim. Duroyn meikkikäyttöön tarkoitetulla mikrokuituliinalla jopa pinttuneet värit irtoavat melko helposti.

Eri sarjojen väreillä työskenteleminen saattaa olla hyvinkin haastavaa, sillä niiden koostumukset vaihtelevat paljon. Laadukkaat värit ovat kermaisia, pigmenttisiä ja yhdellä kerroksella peittäviä – huonot taas läpikuultavia ja talkkisia.. Värit ovat yleensä erittäin ihoystävällisiä ja esim. Cameleonin porukalle eläinkokeettomuus ja eettiset arvot ovat hyvinkin tärkeitä.

Vesivärien käyttö on juuri niin simppeliä, kuin ajatteletkin. Dippaa sivellin veteen, lataa suti ja maalaa! Suurimmat ongelmat aloittelijoilla on värin määrän hallitsemisen kanssa.

Laadukkaat siveltimet, joista kerroin edellisessä jutussa, helpottavat lataamista tasaisesti nivotun ja laadukkaan karvansa takia. Vesivärit liukenevat nimensä mukaisesti veden kanssa, joten sen määrä värimassan seassa on tärkeä. Kun maalaan suurta pintaa, tykkään käyttää melko kosteaa sivellintä, yksityiskohtiin taas melkein nahkeaa, mutta silti vielä kosteaa maalia. 

Oikean kosteusasteen tunnistaa vain kokeilemalla, mutta yritin demonstroida useimmin tehdyt virheet ja mahdollisuudet kuvassa:

Piirroista ylin on selkeästi aivan liian märkä, ja ylimääräinen maali lähtee valumaan hetkenä minä hyvänsä. 

Keskimmäinen viiva on aavistuksen liian märkä, mutta tämän vedon tehtyäni melko täydellisesti ladattu. 

Viivoista alin on oikeastaan jälki liian märästä ja ohuesta maalista, mutta melkein samaan, mutta epätasaisempaan lopputulokseen päätyy myös liian kuivalla sudilla.

Tsekataan seuraavaksi siveltimen tunnistusmerkit:

1. Aivan liian kuiva – rutikuiva! Älä ikinä tuhlaa aikaasi tällaiseen, ellet sitten halua jostain syystä käyttää melkein rutikuivaa kärkeä erityiseen häivyttämiseen tai vastaavaan..

2. Liikaa vettä –  huomaa, miten ylimääräinen vesi kerääntyy harjasten tyveen, kun sivellin on väärin päin. Tästä seuraisi suora valuma iholle asettaessa!

3. Tässä sama määrä vettä, mutta enemmän maalia. Jossain tilanteessa ja tarpeeksi nopealla kädellä käytettynä tällainenkin lataus on ihan ok, mutta aluksi siitä aiheutuu hyvin nopeasti aiemman kämmenkuvan ylin piirto..

4. Täydellinen määrä väriä aloittamiseen.

Kun värin lataus on tehty, voit alkaa harjoitella viivojen ja pisaroiden piirtämistä. Iholle on erittäin haastavaa ja usein aika tarpeetonta tehdä piikkisuoria viivoja, mutta kun niiden tekemistä harjoittelee, on kaikki muu sitten helpompaa. Maalaa ensin 50 erilaista viivaa ja 50 pisaraa, siirry sitten harjoittelemaan kuvioita ja One Stroke -hupsutteluja.

Kaikkia viivoja ei tietenkään tarvitse maalata suoraan, vaan voit varioida ja leikkiä juuri niin paljon kuin lystäät. Pisarat puolestaan helpottavat siveltimen kontrolloimisen harjoittelussa ja niistä voi kasata ja koostaa vaikka millaisia koristeita myöhemmin. 

Ehkäpä tärkein asia ja vinkki, jonka voin antaa etenkin tarkkojen viivojen maalaamiseen on 90 asteen kulma ihoon nähden. Opettele ja pidä siitä kiinni aina – paitsi silloin, kun se ei ole tarpeen 😉

Koska vartalo on kolmiulotteinen alusta, täytyy kätesi liikkua sen mukana. Jos otat nyt käteesi sileän pallon ja yrität piirtää siihen samalla tavalla kuin littanaan paperiin, lopputulos on katastrofi. Periaatteessa parasta on se, jos pystyt hahmottamaan sen, kuinka ihmiskeho taipuu ja kaartuu – silloin opit helpommin mukauttamaan perspektiiviäsi maalauksen vaatimalla tavalla. 

Tämä kaikki kuulostaa todella simppeliltä, kunnes otat sudin käteen ja alat maalata. Yhtäkkiä huomaatkin, että viivasi eivät olekaan kovin suoria tai vakaita, varsinkaan jos ne liikkuvat kehon kaarten yli.. Harjoitus on kuitenkin taas kerran se hyvä ystävä, joka tekee mestarin!

Tässä videotodisteita viivojen ja pisaroiden maalaamisesta:

https://www.youtube.com/embed/CX1VEeg8vF4″ width=”560″>

Pisarat, joiden maalaaminen näkyy videon lopussa, ovat loistava tekniikkaharjoitus. Hyvän pisaran salaisuus on rauhallinen suoritus. Paina sivellin ensin ihoon ja ala sitten vetää sitä lappeellaan samalla kevyesti vartta kääntäen ja nostaen. Itse käännän sivellintä puoli kierrosta ja vetäisen loppuun melko terävän viivan. 

Näillä kahdella harjoituksella opit hallitsemaan sivellintäsi ja toistamaan kaikkia muitakin tarvitsemiasi muotoja. Seuraavassa postauksessa näet esimerkkejä näiden tekniikoiden yhdistämisestä kokonaisempaan maalaukseen.

Sitten onkin aika siirtyä päivän hauskutteluun, eli One Stroke -koristeisiin!

Mä en todellakaan ole mikään one stroke -mestari, mutta ovathan ne nyt silti älyttömän kauniita. Nämä koristeet ovat monivärikakkujen ja neliöpäisten siveltimien avulla joskus totta tosiaan yhdellä vedolla, mutta tämän päivän esimerkeissä useammalla sellaisella luotuja maalauksia, jotka ovat pienen treenin jälkeen erittäin helposti omaksuttavissa.

Erilaisia värivaihtoehtoja on kymmeniä ja esimerkiksi tällä tyylillä tehtyjen kukkien kokoa voi säädellä kerrosten määrällä ja siveltimen koolla. Kun perustekniikan ja oikean värimäärän oppii, on uusien mallien kopiointi taas kerran helppoa. Erilaisia kukkia voi inspiraatioksi katsella vaikka tästä.

Oikea värin määrä riippuu näissä sateenkaarikakku-kuvioissa ihon kuivuudesta, ilman kosteudesta ja kuvion koosta – tämä on jälleen kerran valitettavasti testaamisen paikka.. Tässä kuitenkin video jotenkuten onnistuneesta kukasta ja muutamasta lehdestä, jotta saatte kiinni siitä, millainen käden liike ja vauhti on:

Nuolet osoittavat aina siveltimen johtavan kärjen suuntaa ja liikettä. Kun olet oppinut tekemään yhden tällaisen hyvin, voit kerätä niistä ruusun, kuten ylimmässä kuvassa näkyy. Ruusunnuppu on vieläkin simppelimpi toteuttaa:

Se on käytännössä vain kaksi kaarevaa vetoa!

Koko kukka syntyy siis tällaisissa askeleissa:

Ihan helppoa, eikö vain? Näissä pitäisi olla treenattavaa ennen seuraavaa ja viimeistä juttua, jossa käsittelen maalauksen suunnittelua ja toteutusta yhden oman maalauskokeiluni kautta.

Hei ja jes!! Huomasin juuri juttua julkaistessani, että Cameleon Finlandilla on nykyään verkkokauppa, jonka kautta maalien tilaaminen on entistä helpompaa 🙂