Testissä: Smashbox Full Exposure
Jos eilinen paletti oli pelastus kolottavaan sokerihampaaseen, on tämän päivän versio puhdasta toimintaa. Olin noin 10 vuotta sitten täysin pakkomielteinen smashbox-fani ja täytin varastoni milloin O-glow -sarjan kaikilla variaatioilla ja milloin pohjustusvoiteilla. Sitten fiilikseni brändiä kohtaan lopahtivat täysin..
Pakkaukset näyttivät tylsiltä ja vanhanaikaisilta, tuotteet tuntuivat geneerisiltä ja niin nähdyiltä.. En oikeastaan ole seurannut koko merkin kuulumisia moneen vuoteen!
Meikkaamisesta innostunut ystäväni Anna osti kuitenkin hiljattain tämän paletin ja nähtyäni ja kokeiltuani sävyjen toimivuutta ihan oikeassa elämässä muodostin siitä jonkinsorttisen pakkomielteen.. Väistykää Nakedit ja muut valtavirtapaletit (krhm, tämähän ei siis ole yksi niistä, eikun.. :D), sillä tästä hyvin simppeleistä lämpimistä ja kylmistä neutraaleista sävyistä kasatusta paletista löytyy varsinkin meikkipussin perustuotteita etsivälle aloittelevalle meikkaajalle hyvät ja helpot välineet.
Full Exposure on saanut kritiikkiä luomivärien koostumuksesta ja siitä, että sävyt eivät ole isommassa vertailussa kovin uniikkeja. Voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta ainakin oman palettini (ja sen toisen kokeilemani) väreissä on erittäin hyvä pigmentti, oli kyseessä matta tai metallisävy. Metallivärien pinta pitää tosin ensin ”rikkoa”, hieraisemalla ne läpi puhtaalla sormella. Käytän itse luomivärejäni aina pohjustuksen päällä, enkä siis koe ongelmaksi sitä, jos väri ei sellaisenaan tahraa puhdasta ja sileää kämmenselkääni päiviksi.
Paletin värien koostumus on todella hienojakoinen, pehmeä ja ohut. Tällainen hennommin kerrostuva väri on kuitenkin varsinkin aloittelevalle meikkaajalle paljon helpommin käsiteltävä, eikä meikistä vahingossa tule liian tumma. Luomivaon varjostaminen ja erilaiset häivytykset on helpompi hahmottaa, kun väri kerrostuu hiljalleen!
Entäpä toinen väite, eli ”tylsät” sävyt? Kyllä. Tähän palettiin on kerätty 14 erittäin perinteistä, eli tylsää, eli superkäytännöllistä sävyä.
Itse rakastuin tähän palettiin juuri siksi, että voin hyvillä mielin kehottaa jopa kaikista vähiten meikkaavia ystäviäni ostamaan sen ja tiedän, että kaikille väreille tulee käyttöä. Osa metallisävyistä saattaa silti aluksi olla hieman ”villejä” heidän makuunsa :D.
Kosmetiikkafriikit, jotka katselevat Sugarpillin kirkkaimpiakin värejä kaivaten jotain extremempää, eivät varmasti ole tästä yhtä innoissaan, mutta minä näen silmieni edessä todellisen arkimeikkaajan pyhän Graalin.
Tässä swatchit samassa järjestyksessä, kuin missä ne esiintyvät paletissa:
Paletin aloittaa kummankin rivin keskellä neutraali vaalea häivytys- ja korostussävy. Sen oikealle puolelle on upotettu kylmiä ja vasemmalle lämpimiä neutraaleita sävyjä. Mikä olisikaan hieman meikkivärisokealle aloittelijalle parempi tapa erottaa se, minkä lämpöinen eri värien pohjasävy on?! Niin käytännönläheistä ja niin selkeää.
Ylemmässä kuvassa värit on levitetty yhdellä siveltimen latauksella UD:n pohjustuksen päälle.
Jos et vielä omista mitään perusväripalettia ja meikkaustaitosi ovat hieman hakusessa, suosittelen todella lämpimästi kokeilun aloittamista Full Exposuren kanssa!
Aavisteluani tämän paletin pääasiallisesta kohderyhmästä (sisäistä meikkitaiteilijaansa vielä etsivät kuluttajat) vahvistaa myös tämä todella laaja ja yksityiskohtainen silmänmuotokartta! Monella sarjalla on palettiensa ohessa tarjolla vastaavia, mutta ne on yleensä mallattu klassisen mantelisilmän ympärille. Tämä ohjelappu ottaa huomioon kaikki yleisimmät silmän mallit ja erilaisia sovellettavia meikkiohjeita on yhteensä melkein 20.
Paletti maksoi Sephorassa 47€, mutta lähimmillään sellaisen taitaa löytää Ruotsin puolen Kicksistä!
Ja sitten ne fiilistelykuvat, joiden simppeliin meikkiin käytin pelkkiä mattasävyjä.
Kumpi näistä kahdesta paletista vaikutti kiinnostavammalta?
p.s. Kuvassa rekvisiittana tämän homman tärkeimpiä työkaluja – objektiiveja. Kiinnostaisiko teitä nähdä, millaisella työvälineistöllä tätä blogia pyöritetään? Sellainen kauneusblogin behind the scenes -postaus? 😀
