Koska bongasin aamulla herätessäni kamerani viereisessä hyllyssä, päätin tehdä klassisen ”päivä kanssani” -postauksen! Tänään oli kuitenkin erittäin epätavallinen ”vapaapäivä” muutenkin epäsäännöllisessä elämässäni. Olen viime aikoina pitänyt vapaapäiväni joko maanantaisin, tai keskiviikon ja lauantain välisenä aikana. Tämänpäiväiset tapahtumat olivat kuitenkin jotain vapaa- ja työpäivän välistä ja oloni on sen kulusta edelleen jotenkin.. Hämmentynyt.

Päiväni alkoi vasta klo 10:30, koska flunssaisena uni maistuu (ja koska rakastan nukkumista :D). Olen näin aikuisiällä totuttanut itseni nukkumaan unilelu kainalossa. Herään lähes joka aamu joko tämä pingviini, tai delfiinipehmolelu tiukassa halausotteessa..

Aivan tavallisinakin päivinä herään yleensä 9 ja 10 välillä, ellei aamulla ole tiedossa työkeikkaa tai lehdistötilaisuutta. Oikeastaan heräsin tänään lähetin soittaessa ovikelloa, kuten monena muunakin maanantaina. 

Tällä kertaa lähetys tuli L’Oréalilta ja sisältönä oli lähinnä syksyn uusia hiustuotteita. Ajatuksenani oli siirtää kassit työtilaan tiedotteiden lukemista varten, mutta eteisessähän ne edelleen minua odottavat…

En juuri koskaan nuku hiukset avonaisina, joten peilikuvasta paljastuu aamu toisensa jälkeen yllättäviä ja kauniita kampauskokonaisuuksia. Suunnaksi otin siis pikasuihkun.

Hiuksia suihkun jäljiltä kuivaillessani huomasin pyykkikoneen olevan melko täynnä ja pyöräytin sen käyntiin… 

.. samalla kun katsoin Netflixiä 😀 Yksi huonoimmista tavoistani kotioloissa on se, että pidän eri askareita tehdessä ”seuranani” läppäriä ja jotain sarjaa. Tällä hetkellä katson ties kuinka monetta kertaa läpi RuPaul’s Drag Racea.

Vaatteet puettuani lätkin naamaani ensin kosteusvoidetta, joka sai imeytyä aamiaisen ajan. Olen tällä hetkellä todella fiksaantunut Absolutionin seerumi-voidecomboon, joka saa kuitenkin ensi viikolla jäädä hetkeksi odottamaan talven saapumista.

Aamiaista hiljalleen haukkaillessani meikkasin nopeasti – poikkeuksellista tämäkin. En todellakaan meikkaa päivittäin, varsinkaan jos teen vain töitä kotona. En juurikaan pidä itseni meikkaamisesta muuten kuin blogin tutorialeja varten, vaan intohimoni ovat kaikkien muiden kasvot.

Samaan syssyyn näpyttelin vastauksia aamupäivän aikana saapuneisiin sähköposteihin ja tein postaussuunnitelmaa tälle viikolle.

Nostellessani käyttämiäni meikkejä takaisin paikoilleen huomasin viime viikon väsyneen blogisähellyksen aiheuttamat jäljet.. Työpisteeni on ollut viime viikkoina ollut yllättävänkin siisti ja järjestyksessä kiitos uusien säilytyskärryjen, mutta viime viikolla ei vaan pystynyt. Ehkä huomenna sitten? Todennäköisesti.. Mahdollisesti… Ehkä.. >:D

Kun oli jo aika juosta ulos ovesta, huomasin että viime viikolla lakatut kynteni eivät todellakaan ole kovin palaverikelpoiset. Ah well, onhan näissä sellainen hyvä grunge-fiilis!

Tuttuun tapaan hyppäsin pienen Volvoni rattiin ja otin suunnan kohti Helsingin keskustaa. Tiesin, että päivän mittaan matkaani tarttuu tavara jos toinenkin, joten en edes harkinnut julkisilla liikkumista, varsinkaan kun yskin ja aivastelen edelleen muutaman minuutin välein ja raahaan siksi mukanani noin jätesäkillistä nenäliinoja.

Mulla on yleensä aivan yliluonnollinen kyky löytää katuparkkipaikka keskustasta, mutta tänään jouduin etsimään paikkaani melkein 15min ja myöhästyin hieman ensimmäisestä tapaamisestani.. Onneksi en enää joudu juoksemaan parkkimittarien perässä kolikot taskujen pohjalla kilisten, vaan olen äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen ParkManin käyttäjä!

Tuo ihana ihana parkkisovellus helpottaa paljon parkkeeraavan arkea tajuttomasti ja suosittelen sitä lämpimästi, ilman minkäänlaista maksettua mainosta 😀

Suuntanani oli ravintola Farouge ja pieni palaveri erään PR-firman muutaman brändin syksyn uutuustuotteista, joiden lanseerauksiin en ole päässyt paikalle. Lounaan jälkiruokana hörpimme aivan käsittämättömän hyvää kardemummakahvia.. Siis, ihan älyttömän hyvää sellaista. Saatan tehdä comebackin pelkän kahvin takia. Siis minä, joka en ikinä juo kahvia! 

Lounaalta juoksin toiseen salapalaveriin Punavuoreen ja sieltä tarkoitukseni oli jatkaa kolmanteen samanmoiseen Trendin kauneustuottaja Jenna Kämäräisen kanssa. Flunssa oli kuitenkin kaatanut myös Jennan sairaspetiin, joten soitin melkein naapurissa asuvalle Annalle ja tunkeuduin muutamaksi tunniksi kyläilemään.

Yksi suosikkikoiristani, Hannibal, oli tänään erittäin tykästynyt minun seuraani ja rapsutin ja retuutin kaveria hyvän tovin parista tunnista, jonka vietin Annan nurkissa.

Ystäväni luona teellä oli myös tuttumme Yassu ja olen melko varma siitä, että oli taas kerran tähtiin kirjoitettua, että kolmas palaverini peruuntui, enkä olisi millään malttanut lähteä.

Hannibalin mielestä meidän maailmanparannuskeskustelumme eivät olleet yhtä kiinnostavia kuin riehuminen, joten tyyppi päätti ottaa pienet nokoset lattialla.

Illan viimeinen etappini sijaitsi Töölössä ja hurautin autoni sinne YleX radiossa pauhaten. Juhani Kenttämaan juontama UMI on yksi X:n suosikkiohjelmistani ja odotan innolla, milloin meidän viikonlopputiimin hylännyt Anne Lainto osuu korviini samaista ohjelmaa juontaessaan!

Peruutin Volvon päivän viimeiseen taskuparkkiin ja kipitin Töölönkadulla sijaitsevan talon takapihalle, missä Riina Laine odotteli minua ja noin kymmentä muuta bodypaintingista kiinnostunutta meikkaajaa.

Entinen työhuoneeni on nykyään Cameleon Finlandin myyntipiste ja Riina oli paikalla esittelemässä uusia Duroylle suunnittelemiaan bodypainting-siveltimiä! Halusin paitsi päästä kuulemaan Riinan omat kertomukset siveltimien takaa, myös vaihtamaan kuulumisia paikalle sattuneiden tuttujen kanssa.

Pari tuntia lennähti myös täällä kuin siivillä ja oli ihanaa katsoa, kuinka ihmiset innostuivat ja ihastuivat maaleihin ja maalaukseen.

On mahdollista, että käytin tilaisuuden aikana euron jos toisenkin, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.. Sanottakoon tässä välissä vain, että Riina on tehnyt todella hyvää työtä tämän tuotekehittelyn kohdalla. En malta odottaa että pääsen käyttämään näitä kunnolla!

Ajaessani kotiin kuulin yhtäkkiä pahaenteistä kolinaa ja huomasin pysähtyessäni, että yhden päivällä mukaan saamani kassin sisältö oli levinnyt pitkin takapenkin lattiaa.. En ole vieläkään varma, löysinkö kaikkia tuotteita, mutta tiedänpähän mistä etsiä.

Ajaessani kotia kohti, sinne kipeänä jäänyt poikaystävä ilmoitti kuolevansa nälkään ja kurvasin vielä lähikaupan pihaan ja lähdin etsimään hyllyjen välistä illallistarpeita. 

Kotiovesta klo 20:50 sisään astellessani olo alkoi olla jo melkoisen väsynyt, mutta syytän väsymyksestä enemmän viimeisiään vetävää flunssaa, kuin kaupungilla vietettyä päivää. 

Seitsemän kotiin raahaamaani kassia ja laatikkoa antavat aika hyvän kuvan siitä, minkä takia liikun useimmiten autolla.. 

Kun ruoka oli syöty, istahdin vielä tähän koneen ääreen siirtämään kuvat koneelle ja näpyttämään tämän postauksen. Vaikka heräsinkin tänään melko myöhään, alkaa uni kyllä olla taas mielessä.. Toivottavasti ensi yön pitkät unet tekisivät tästä taudista selvää!

Huomenna saan onneksi ottaa koko päivän rauhassa kotona ja blogata rauhassa jostain hieman enemmän omalta alaltani tuntuvasta 😀