Takaisin juurille – kirjaimellisesti
Jatketaanpa vielä yhden postauksen ajan tätä hiusteemaa, koska *drumroll*…. Olen palannut juurilleni! Tällä kertaa kyseessä eivät kyllä olleet kotipihan puun juuret, vaan hiusteni juuret ja niiden alkuperäinen väri. Varsinkin vakiokommentaattori, mystinen ja tuntematon Tuula-Äippä on lukuisia kertoja vaatinut allekirjoittanutta palaamaan luonnolliseen hiusväriinsä. Painostus ja väsytystaistelu on pitkäveteinen, mutta ilmeisen toimiva taktiikka sillä minä, Saara Unicornsister Sarvas, olen värjännyt hiukseni luonnollisen värisiksi.
Viime viikonloppuna levitin pelonsekaisesti hiuksiini omaa, tyvestä kasvavaa väriäni imitoivan värin, joka päätäni nyt koristaa. En levittänyt väriä laisinkaan jo melko pitkäksi kasvaneeseen tyvikasvuun, jotta voisin tarpeen mukaan taittaa latvan sävyä vielä oikeaan suuntaan. Hiusteni tyvessä on siis edelleen noin 4cm omaa luonnollista väriäni, jonka päälle en levittänyt uutta väriä laisinkaan. Näin pystyn tarkemmin seuraamaan kasvuprosessia ja värin muutoksia. Latvan väri tulee varmasti haalistumaan jonkin verran, mutta tästä lähtien aion ylläpitää sitä erilaisilla suoraväreillä.
Onko joku muuten yllättynyt siitä, kuinka tummat omat hiukseni ovat? Mä ainakin olen 😀
Lopputulos on huokoisimman latvan alueella noin puoli astetta turhan tumma, mutta luotan että se haalistuu kesäloman aikana täydelliseksi!
Napsaisin myös hiusten latvoista vajaan 10cm verran kuollutta hiusta ja palasin pitkähköön polkkaan, joka tuli tutuksi jo viime kesänä – ainoastaan turkoosina. Myönnän, että toivoisin hiusteni mieluummin olevan turkoosit…. :D Tällä hetkellä hiusten kunto ja ihmiskoe menevät kuitenkin etusijalle ja seuraavaksi jäädäänkin odottamaan sitä, kuinka kauan jaksan kasvatusoperaatiota jatkaa.
Vedonlyönnin voi pistää käyntiin kommenttiboksissa! Lähimmäksi arvannut voittaa yllätyspalkinnon, mutta voittaja selviää vasta, kun :D
Olo oli ensimmäistä kertaa peiliin katsoessa kauhistunut… Mikä ihmeen harmaavarpunen sateenkaarenhohtoisesta yksisarvisesta onkaan tullut?! Paniikkitila alkoi vähentyä, kun sain kasvoille hieman muutakin väriä kuin univelkaisten silmäpussien heittämät sinertävät varjot.
Nyt olen jo tykästynyt tähän ”omaan” väriini. Tumma ja turvallinen väri tarkoittaa nimittäin sitä, että kaiken muun suhteen voi sekoilla aivan villinä! Nyt on aika kaivaa kreiseimmät meikit ja epäsoveliaimmat vaatekerrat kaappien pohjilta ja aloitin sen toiminnan jo viikonloppuna.
Tässä siis vähän kuvafiilistelyä viime lauantailta, jonka vietin yksien parhaiden ystävieni kanssa.
Hiuskatastrofini herätti huomattavan paljon keskustelua, joten aion tehdä teille vielä yhden postauksen lopullisesta sotasuunnitelmastani – ehkä joku muukin saa ideoita ja inspiraatiota omaan kasvatusprojektiinsa :)