Testissä: Maybelline Color Elixir
Yksi Maybellinen tämän syksyn lanseerauksista teki sen taas kerran. Klassinen Saara-kaavahan näyttää aika pitkälti tältä:
- Avaa paketti
- Koe pieni turhautunut pettymys, kun lanseeraus ei herätä ilonkiljahduksia
- Unohda ja hylkää tuote täysin
- Nappaa se hätäpäissäsi mukaan, kun mitään muutakaan ei ole käden ulottuvilla
- Kokeile autossa, ehkä määränpään parkkipaikalla tai liikenneruuhkassa
- Rakastu
- Bloggaa
Aion jatkossa referoida ko. tapahtumaketjuun vain Sape-syndroomana. Tämän syndrooman kohteena esittelyyn päätyy kuitenkin jo elokuusta asti kauppojen hyllyillä komeillut Color Elixir -huulikiilto, joka on vähän kuin Max Factorin Colour Elixir, muttei sitten kuitenkaan.
Noin kympin hintainen kiilto on markettikosmetiikan versio kestävästä kiiltopunasta. Olisi joskus hauskaa selvittää (lue: lukea jonkun muun tekemä selvitys), millaisen prosessin saman emoyhtiön eri hintaluokkien tuotteet käyvät läpi ja kuinka pitkään kokonaisuutta ja eri lanseerauksia suunnitellaan 😀
Nyt kuitenkin ajaudun pois aiheesta, tänään piti keskustella näistä mainioista huulikiilloista.
Suomessa kahdeksan sävyn laajuudella myytävä tuote on pakattu selkeästi selektiivisempää muotoilua mukaileviin hylsyihin. Purkkien värit antavat kevyttä osviittaa siitä, mitä ne piilottavat sisälleen, mutta mitään yhden vedon dramaattisen peittävää ja maata mullistavaa ei kannata odottaa.
Sen sijaan hylsystä paljastuu huulilla hauskan paksuiselta tuntuva, todella sileän pinnan luovaa, sopivan pigmenttistä, mutta silti läpikuultavaa kiiltoa. Todella erikoinen, mutta positiivinen kokemus. Tuote kestää huulilla hyvin, jos siis et syö tai juo, eikä siinä ole ällöttävän tahmaista pintaa, vaikka se paksusti levitettynä siltä näyttääkin.
Nuo grunge-kynnet on muuten ihan tarkoituksella. Oikeasti. Ihan oikeasti. #ifeelnoshame
Tässä yhden pyyhkäisyn swatchaus kaikista testaamistani väreistä. Punaiseen on selkeästi panostettu eniten ja ymmärrän sen hyvin, punaisia huulia hamuavat harvoin tahtovat ”jotain sinne päin”. Kaikki sävyt toistuvat kuvassa hyvin todenmukaisina ja kas, olin niin näppärä että demonstroin myös niiden todella korkeaa kiiltoa salamavalollani.
Vasemmalta oikealle sävyt ovat:
- 720 Nude illusion
- 725 Caramel Infused
- 105 Petal Plus
- 710 Rose Redefined – ehdoton suosikkini, huulilla ihan tajuttoman ihana
- 135 Rasberry Rhapsody
- 505 Signature Scarlet
En muuten ole koskaan pohtinut käsikarvojeni poistamista – enkä btw alkanut pohtia sitä edes tätä kuvaa katsoessani :D Koska pelkkä swatch ei vielä kerro mitään siitä, miltä tuote näyttää huulilla, kuvasin muutaman suosikkisävyni ja yksi ärsytys myös tositoimissa:
Nude Illusions peittää huulteni melko punaista omaa sävyä, näyttämättä kuitenkaan liian vaalealta. Mikä sen Lumenen vanhan kunnon peitepuikko-huulipunan sävy muuten oli!? No, se on joka tapauksessa kaukana tästä. Todella kiva vaihtoehto nudepunalle.
Ehkä pahin pettymys oli tämä Rasberry Rhapsody, josta ei irronnut kunnon violettia, vaikka kerrostin väriä miltei valuvaksi asti :D Kyllä, tämäkin näyttää oikein nätiltä, mutta purkin syntinen violetti sai minut toivomaan jotain intensiivisempää. Olisipa tässä violettia yhtä paljon, kuin seuraavassa kuvassa punaista!
Signature Scarlet, joka on ehkä koko jengin säväyttävin väri. Ei varmaan tarvitse selittää enempää, miksi?
Suosikkini, Rose Redefined.. Tämä on varsinkin luonnossa kuolettavan ihana. Sekä Blondin kosto -leffojen Elle Woods, että Cluelessin Cher hyväksyisivät tämän sävyn meikkipussiinsa silmänräpäyksessä. Melkeinpä ärsyttää, että väri ei toistu kuvassa yhtä mehukkaana, kuin oikeasti!
Kokonaisuutena Color Elixir -huulikiillot ovat erittäin hyvä ja kohtuuhintainen haastaja kalliille kiiltopunille, mutta esim. Diorin Fluid Stickien peittokykyä niiltä ei kannata odottaa. Jos kuitenkin olisi pakko verrata näitä johonkin, nappaisin toisen puolen vaakakuppiin Lancômen Gloss in Love -kiillot, jotka olivat yksiä kevään suosikeistani.