Työnarkomaanin vapaapäivä – Bloggaajat Mansessa
Sanon tämän nykyään jokaisessa postauksessa, mutta kerta kiellon päälle jne 😀 Hieman naurettaviin mittasuhteisiin venyneet työpäiväni aiheuttivat minulle taas henkisiä harmaita hiuksia (oikeasti kuka tahansa saattaa geeneistä riippuen harmaantua vaikka 20-vuotiaana, it’s ok.) ja en olisi voinut olla onnellisempi, kuin pari viikkoa sitten saadessani kutsun Tampereelle viettämään laatuaikaa bloggaajien kanssa.
Tämä postaus on pitkä kuin nälkävuosia ja eikä se liity millään tavalla kauneuteen – paitsi siis elämän, ystävyyden, naurun ja onnen aiheuttamaan kauneuteen! Aika passeleita nekin, jos minulta kysytään.
Tehokaksikko Maj ja Ida kutsuivat siis minut ja kasan muita bloggaajia viettämään päivää ja iltaa ympäri Mansea ja voi veljet voi VELJET, tai siis siskot ja veljet ja kaikki siitä välistä, miten hyvää tuo viikonloppu minulle ja psyykelleni teki!
Pääkallopaikkamme oli mikäs muukaan, kuin keskustan keskellä nököttävä legendaarinen hotelli Ilves, näin kavereiden kesken Ipa. En ole koskaan aiemmin yöpynyt hotellissa, mutta olen yrittänyt tehdä sinne varauksia aivan liian myöhään kolmeen eri otteeseen 😀 Note to self, ihmiset haluavat viettää esim. vuodenvaihteen hotellissa, josta löytyy hyvä baari ja ravintoloita..
No, sainpahan joka tapauksessa vihdoin tsekattua, miltä Ipan maanpäällinen osa oikeasti näyttää :D Ilves on muuten Suomen tunnetuin hotelli, eli jo oli aikakin!
Sain huonetoverikseni Coco Sweet Dreamsin Hennan, joka on kyllä kerrassaan loistava nainen. Herttaisen kuoren alle piiloutuu sopivan rääväsuinen ja hieman kieroutuneella huumorintajulla varustettu tyyppi, jonka seurassa vietän milloin tahansa uudenkin yön! :D Kun saavuimme huoneeseen, odotti meitä pöydällä Uhana Designin kangaskassi täynnä ehania tuotteita.
Myönnän, että seitsemän vuoden bloggaamisen aikana olen kantanut kotiini goodie bagin jos toisenkin, mutta pitkästä aikaa ihastelin jokaista tuotetta huuli pyöreänä! Ei, en esittele niitä tässä kuvaräjähdyksessä, mutta kassista paljastui mm. Hurrawn, Nafhan ja Less is Moren tuotteita.
Vaikka innostuinkin goodiebagista aika tavalla, ei pidä unohtaa sitä hotellielämyksen parasta osaa..
Eli unelmaista sänkyä ja lakanoita, jotka ovat yhtä lohdullisen pehmeät kuin äitini rievuksi nyplääntynyt yöpuku, jota ilman en pienenä suostunut nukkumaan.
Emme kuitenkaan ehtineet pötkötellä muutamaa minuuttia kauempaa, sillä lounasaika kolkutteli ovella ja pienen salaperäisyyden saattelemana lähdimme kävelemään Marusekiin, joka on sushin saralla suosikkivalintani Tampereella. Olen itseasiassa tainnut syödä Marusekissa useammin, kuin missään muussa ravintolassa Mansessa..
Nyt saatan kyllä valehdella, Pancho Villa nimittäin kolkuttelee varmasti vähintään samoissa lukemissa, mutta ehkäpä näitä kahta ei parane verrata samassa lauseessa :D
Alakerran kotoisan ja avaran ravintolatilan sijaan meidät saatettiin yläkerran kätkemään teehuoneeseen, jonka pitkän pöydän ääreen mahduimme vaivatta istumaan. Ruokalajeina tarjoiltiin misokeittoa, lohitartaria shiso-lehdellä, sekä lajitelma maki-, nigiri- ja gunkan-susheja.
Ahneena pyysin vieressäni istunutta Majta ojentamaan minulle mukavan valikoiman sushia, muttaaa….
Se ei lopulta mennyt ihan niin, kuin leffoissa. Tai riippuu toki leffasta! Sellainen letkeä ja komediallinen katastrofielokuva oli vahvasti läsnä :D
Lounas jälkiruoalla.. Sitä pitäisi harrastaa enemmän! Crème brûlée on ehdoton suosikkijälkkärini ja tämä syötävin kukin koristeltu versio sai minut erittäin liikuttuneeseen tilaan.
Keräiltyäni itseäni hieman, olin valmis seuraavaan rastiin, joka löytyi heti Ilveksen vierestä.
Suuntana oli itselleni nimeltä tuttu, mutta lokaatioltaan tuntematon Design Boulevard. Osoite on btw Hatanpään valtatie 6, jos joku muukaan ei sitä tiennyt :P
Mä olen sellainen sisustushaaveilija, kuten varmasti moni muukin. Pienen ja intiimin Design Boulevardin kiertely olikin minulle melkoista itseni kanssa keskustelua.. Unelmien kodissani olisi kaikkea, mitä kaupan hyllyiltä löytyy, mutta kotini ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä sellainen, että sinne sopisivat kovinkaan monet design-esineet. Lopulta kuitenkin ”sorruin”, eli sijoitin rahani muutamaan Hayn tarjottimeen, sekä haaveideni lamppuun, jota tulen jatkossa kasvattamaan. Ymmärrätte kohta, mistä puhun..
Oikeasti rahojen sijoittaminen tämän kaltaisiin kotimaisiin ja kotimaisia tuotteita jakeleviin kauppoihin on mielestäni parasta, enkä osaa kokea huonoa omaatuntoa siitä, että käytän silloin tällöin pari sataa tukeakseni kanssa-yrittäjiäni.
Ei muuten ole mitään tuskastuttavampaa, kuin ihmiset, jotka käyttävät kivijalkaliikkeissä myyjien ammattitaitoa ja menevät sen jälkeen tilaamaan tuotteet netistä -___-
Ostamani lamppu on muuten tämä Artecnican Garland -lamppu, joita myydään kultaisina ja hopeisina – itselleni valitsin kultaisen. Yksi metallista kääritty varjostin on melko pienikokoinen, mutta niitä voi kääriä toistensa ympärille juuri niin monta, kuin itse haluaa! Olen haaveillut ko. varjostimesta nähtyäni sellaisen aikoja sitten Pinterestissä, eikä ihastukseni ole ostopäätöksen jälkeen hälventynyt tippaakaan.
Pohdin varjostimen ja johdon ostoa kuitenkin ilmeisen tuimana ja pitkään, sillä sain apua päätöksentekoon varmaan kaikilta reissumme jäseniltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja makuuhuoneessa kaunis valolähde ^_^.
Raahattuamme ostokset takaisin Ipaan, otimme taas nopeaakin nopeamman hengähdyshetken ja jatkoimme matkaamme Inchiin!
Inch on entisen Studio 25 paikalle Kuninkaankatu 21 katetulle sisäpihalle perustettu ja yksityisomistuksessa oleva farkkuihin erikoistunut vaateliike. Hehkutin Inchiä ja sen henkilökuntaa jo instagramin puolella vuolaasti, sillä niin harvoin olen Suomessa tai ulkomailla osunut kauppaan, mistä kelpuuttaisin omaan vaatekaappiini ihan kaiken. Oikeasti, kaiken.
Inchin erikoisuutena ovat farkut, mutta myös muu valikoima on tarkkaan harkittu kokonaisuus. Kaikki ostettavat vaatteet ja niiden istuvuus kokeillaan, materiaalivalinnat ovat laadukkaita ja synteettisten materiaalien kohdalle sattuessa perusteltuja. Huomasinkin vaatteita plärätessäni, että hiplailin niitä ja annoin sensorisen kokemuksen viedä minut mennessään.
Käyttökelpoisen valikoiman lisäksi liikkeen kantavana voimana ovat neljä intohimoista naista, joiden ammattitaito ilahdutti vierailumme aikana toistuvasti.
Mä aion tehdä tähän liikkeeseen täsmäiskun aina Tampereella vieraillessani, eikä minua taaskaan haitannut yhtään vaikka höyläsinkin korttiani apua käyttäen tilini saldoa muutaman numeron pienemmäksi.
Terkkuja vaan Inchin naisille, olette saaneet aikaan erittäin hyvän konseptikaupan! Instagram-kommenttien perusteella en muuten todellakaan ole mielipiteeni kanssa yksin, vaan Inch on löytänyt jo hyvän kasan faneja :)
Kun tilini alkoi vihdoin näyttää hälyttävän tyhjältä, oli aika palata taas kerran tuttuun ja turvalliseen Ilvekseen, jonka kattokabinetissa meitä odotti dinkkikoulu!
Mikäs mikäs neitonen se siellä tekee mojitoa?? Ilveksen yökerhon ravintolapäällikkö oli kaapattu meidän käyttöömme muutamaksi tunniksi, joiden aikana opimme mm. täydellisen mojiton salaisuuden, erilaisia variaatioita tästä suosikkidrinkistä, sekä kasan pro-vinkkejä joilla voi leveillä kotibileissä ja etkoilla.
Itse päätin kiusata maestroamme ja toivoin erikoisdrinkkejä eri teemoilla.. Suosikkini oli Ghostbusters vs. Mean Girls – sekä maun, että konseptin takia.
Kabinetin valtavista ikkunoista avautunu näkymä sai minut taas kerran pohtimaan syvällisiä ja huokailemaan onnellisena. Mainitsinko jo, että olin aika väsynyt ennen tätä viikonloppua? :DD
Viimeistenkin drinkkivinkkien upottua aivoihimme ajelimme hisseillä takaisin Ipan aulaan ja kävelimme sen poikki pieneen ja intiimiin ravintola Masuuniin. En tiedä, mikä teidän mielipiteenne tähän asiaan on, mutta muutamaa luksuspoikkeusta lukuun ottamatta Suomen hotellien yhteydessä sijaitsevat ravintolat ovat tasoltaan hmm.. No, hotelliravintoloita :B.
Masuuni puolestaan meni ja nosti oman rimani melko korkealle!
Masuunin ideana on tarjoilla huolella valmistettua suomalaista lähiruokaa ja kaikki annokset olivat no.. Täydellisiä :B En itse pidä itseäni kovinkaan pahana ruokahifistelijänä, mutta jostain syystä läheiseni ovat eri mieltä tästä asiasta. Masuuni-menu oli kuitenkin niin herkullinen, että lähtisin ravitolaan uudestaan ihan milloin tahansa!
Tämä myös saattaisi olla jonkinlainen kompromissi minun hifistely-halujeni ja puolison valtavan nälän välillä, sillä annokset olivat ruoan laatuun nähden valtavia.
Pääruoaksi nautin hieman pyhäjärven kuhaa, risottoa ja fenkolia. Ne olivat kaikki suussasulavia ja combona maistettuna minun piti hieman hillitä äännähtelyäni.
Entä mainitsinko jo, että crème brûlée on lempijälkkärini? En osaa sanoa, kumpi kyseisen päivän annoksista oli suosikkini.. Masuunin versiossa sokerinen kuori raksahti oikein kunnolla ja tässä kuvassa tomaatilta näyttävä pallero oli suussasulavaa sorbettia. Aijai, pakko varmaan käydä syömässä molemmat uudestaan ensi viikonloppuna, että osaan tehdä päätöksen.
Illallisen jälkeen koko muu porukka suuntasi vielä Ipaan joraamaan, mutta allekirjoittanut sai yhtäkkisen takaiskun aiemmin viikolla sairastetusta vatsataudista ja jouduin poistumaan takavasemmalle D:
Vaikka illanviettomme olikin pitkän päivän jälkeen melko maltillinen, oli Veeran sunnuntaiaamuna pitämässä Olympus-koulutuksessa hetkittäin hyvinkin vaisua porukkaa. Minä, kuten niin moni muukin bloggaaja, olen kuvannut blogini kuvat Olympuksen Pen E-PL5 -kameralla vahan Sonyn sanottuaan sopimuksensa irti.
Olen melko tottunut kameran käyttäjä ja olen aikanaan kuvannut ja kehittänyt kuvia vanhan liiton filmikameroilla ja pimiöön lukittautuen. Koulutuksesta jäi kuitenkin käteen huomattavasti enemmän elämääni helpottavaa nippelitietoa, kuin olisin osannut arvata! Suunnitelmissani on muuten edelleen tehdä teille seikkaperäinen ”behind the scenes” -juttu bloggaamisesta, odottakaahan vain! ^_^
Kukas se siellä tuimistelee..
Phuh, mikä marathonpostaus! Sanoin tämän jo sunnuntaina autoa pakkaillessamme, mutta kertaus ei todellakaan ole pahasta tässä tilanteessa. Olen saanut viimeisen seitsemän vuoden aikana kokea todella hienoja lehdistöreissuja ja bloggaajien kokoontumisia, mutta tällä kertaa planeetat olivat jossain aivan erityisessä jonossa.
Mä olin koko Mansessa vietetyn viikonlopun ajan niin pohjattoman onnellinen ja kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, että porskutan samoilla energioilla varmaan edelleen. Minulle niin tutusta kaupungista löytyi taas aivan uusia ihmisiä ja paikkoja, joiden ajatteleminen nostaa hymyn huulilleni. Valtava kiitos siis Maj ja Ida joukkion kokoon kutsumisesta ja ohjelman järjestämisestä, Ilves yösijasta ja hauskoista aktiviteeteista ja kaikki muut bloggaaja-kollegat loistavasta seurasta.