Otsikot on ihan turhia.

Hei

Mulla on ollut tosi hyvä alku tälle tulevalle vuodelle, ja ensimmäinen viikko hujahtanu ihan törkeen nopeesti. Tässä pienessä ajassa olen jo saanut ensimmäisen venäläisen ystävän (host-siskoni liskäksi) ja muutaman kaverin! Täällä on ihan huikeeta olla ulkomaalainen, kaikki on tosi kiinnostuneita susta ja ne ei vaan ymmärrä miksi kukaan haluaisi tulla Venäjälle. Melkein koko ajan oon kulkenu täällä hymyssäsuin ja viihdyn tosi hyvin tässä kauniissa kaupungissa. En tiedä miksi, mutta mulle tulee aina välillä tästä kaupungista mieleen San Francisco, en oo siellä ikinä käynyt, mutta ehkä vielä joku päivä. 

 

 

Tästä ohikulkiessamme tämä uusi venäläinen ystäväni halusi välttämättä jäädä räpsimään valokuvia, enkä yhtään ihmettele miksi! No, kuvia tuli miljoona ja rakastuin miljoonan verran tähän maisemaan. Mun uuden kotikaupungin maisema.

 

Tänään ensimmäisen kerran olin surullinen, kun heräsin. Enkä osaa edes kertoa mistä se johtui. Jotenkin tuntui, etten pysty tähän ja pääsisipä vain kotiin paijjaamaan rakasta koiraani. Olin vain tosi uupunut, kaikesta tästä; uusi kieli, uusi koti, uusi kaupunki, uusi maa, uudet ystävät ja uusi elämä. En yhtään epäile, ettei lause, jonka olen kuullut mooonen monta kertaa, pitäisi paikkaansa.

”Vaihto-vuosi tulee olemaan elämäsi paras ja vaikein vuosi.” 

Nyt jo paljon paremmilla mielin, hyvät yöt!  -S