Roskat luontoon?
En enää IKINÄ roskaa luontoa (todella suuri painotus sanalla ikinä)! Toivon myös, että et sinäkään.
Suomessa on normaalia, jos kadulla on tupakantumppeja ja purkan jämiä, pari suklaan tai jäätelön käärettäkin löytyy, vaikka roskiksia löytyy vähintäänkin 100m säteeltä. Singaporessa et voisi kuvitella edes tällaista. Syljettyäsi purkan maahan saat sakot. Singapore on aivan toista maata, kuin muut maat. Mielestäni muiden maiden ja Suomen pitäisi tähdätä tähän puhtauteen, mikä Singaporesta löytyy.
Tansaniassa hätkähdin jokaisesta roskakasasta, mitä kadulta löytyi. Olen aina tiennyt, että ulkomailla ei ajatella yhtä paljon luonnon roskaamisen haittoja kuin Suomessa tai erityisesti niin kuin Singaporessa. Euroopan maissakin olen huomannut luonnon roskaamisessa negatiivisen eron Suomeen, mutta erityisesti, kun menee Euroopan ulkopuolelle, tieto luonnon roskaamisen haitoista on lähes olematonta.
Tansaniassa on käytössä roskakuopat, joita löytyi muun muassa asutusten pihalta. Vähän niin kuin kaatopaikka, joita Suomessa on alettu lakkauttamaan. Mutta mihin roskat siitä katoavat? Eivät minnekään. Roskat jäävät lojumaan luontoon ikuisiksi ajoiksi. Kun me ihmiset syömme kalaa, joka on aikaisemmin syönyt vahingossa muovia, muovi kerääntyy elimistöömme. Muoville olisi parempi päästä kierrätettäväksi, kuin meidän kehoon kertymään.
Kauheimmat kokemukset luonnon roskaamisesta koin Victoria järvellä ja Intian valtameren rannalla. Seilaillessamme laivalla Victoria järven yli, vedestä ei löytynyt vain yksittäisiä roskia (näitäkin näkyi aivan tarpeeksi). Ohitimme laivalla parikin pientä tai ei niin pientä roskalauttaa. Vaikka uutisista ja dokumenteissa oli törmännyt ilmiöön, se astui omassa elämässäni todellisuuteen vasta tuolloin. Victoria järven rantakin oli täynnä roskia ja erityisesti suosituin oli selvästi muovista tuotetut hyödykkeet, joille ei oltu löydetty muuta paikkaa tai ihmisille oli iskenyt laiskuus.
Intian valtameren rantaa pitkin kävellessämme, piti välillä katsoa, ettei astu minkään perunapussin, pullonkorkin tai muoviroskien päälle. Uidessamme siellä saimme seuraa kulahtaneista shortseista, jotka ajautuivat koko ajan lähemmäs rantaa. Surullista, kuinka näin suuri meri oli jo näin pilalla muovista ja muista roskista. Löytyi sieltä myös paikkoja, missä rannalla ei ollut lähes mitään roskia, mutta joku oli luultavasti käynyt aina siivoamassa sitä rantaa.
Miksi jotkut tavarat joutuvat ajautumaan luontoon ja meriin? Monesti kuulee, kuinka merissä tulee olemaan tai on jo muovia enemmän kuin kaloja. Muovilautat kasvavat koko ajan merissä ja niitä tulee lisää tällä hetkelläkin. Suomessa tilannetta on vaikea ymmärtää, kun se ei ole jokapäiväinen asia.
En enää IKINÄ roskaa luontoa. Äläkä sinäkään.
xx Saara