Olen tullut siihen tulokseen, että kivien ja kantojen kantaminen on melko rentouttavaa puuhaa. Ja tekee ihmisen onnelliseksi. Ei sillä, että tätä onnea olisin valmis kyllä jakamaan muillekin, sitä on nimittäin ollut nyt tarjolla yhdeksän päivää. Mutta nyt on sentään muutama kivi oikeassa paikassa ja nurmikon istuttaminenkin melko lähellä. Ja kantoja kaatopaikalla useampia kuutioita.

Niin, olen toki myös miettinyt, siinä kantojen kantamisen ohella, että ihminen varmasti voisi tulla onnelliseksi, vaikka ei rakentaisikaan taloa keskelle metsää ja raivaisi siihen reilun parintuhannen neliön pihaa.

Tänään saapui myös reilu 10 tonnia louhetta. Niistä on tarkoitus rakentaa kolme tukimuuria istutuksille. Tallin ja talon päätyihin pensaille ja perennoille ja yksi havupenkki lammen edustalle. Eli kivien pyörittämistä on todellakin luvassa lisää.

Kuvasta ei varmaankaan jää epäselväksi, mitä mieltä perheen miesväki oli maansiirtotöistä.

Pihasta ei taida vieläkään saada kovin julkaisukelpoisia kuvia, mutta nyt uskallan jo sanoa, että olen ”nähnyt” millainen pihasta voisi tulla. Toisin kuin tässä taannoin murehdin.