Niin sitä vaan syntyi mämmiäkin ”pizzakeittiössä”.

Päätin tehdä mämmiä. En siksi, että se olisi mun ykkösherkku, jota ilman ei pääsiäinen tule, vaan siksi, että alkoi tuntua siltä, että pitäähän ihmisen nyt ainakin kerran elämässään tehdä mämmiä ja selvittää, miten tuon Suomiherkun valmistus tapahtuu. Mulle oli jäänyt sellainen mielikuva, että mämmin teko olisi monen mielestä työlästä ja suunnilleen avaruustiedettä. No, se ainakin tuli kumottua. Lisäksi kiinnosti haastaa kaupan mämmit, kokeilla onko eines eines, verrattuna itsetehtyyn, vaikka se olisi mämmiä, jonka ostaminen valmiina taitaa olla varsin yleinen tapa.

Selailin reseptejä netissä ja niissä kaikissa sanottiin, että mämmin pitää tekeentyä muutama päivä. Mämmimallaspussin reseptissä ei tekeentymisajasta puhuttu mitään, eli sellaista siis. Reseptillä syntyy mämmiä tuo kuvassa näkyvä määrä, eli siis tosiaankin aika reilusti yli meidän perheen tarpeen, vähän jo uhkailinkin naapuriakin mämmillä.

Mämmi

3 l poreilevaa, mutta ei kiehuvaa,  noin 60-70 asteista vettä

500 g mämmimaltaita

750 g ruisjauhoja

1, 5 dl siirappia

1/4 tl suolaa

1 rkl pomeranssinkuorta

Lisää noin litraan vettä 100 g maltaita ja 150 g jauhoja, sekoita tasaiseksi puuroksi ja ripottele päälle vähän ruisjauhoja. Peitä kattila kannella ja anna imeltyä lämpimässä paikassa noin 2 tuntia.

Sekoita hyvin ja lisää taas 0,5 litraa poreilevaa vettä ja 100 g maltaita ja 150 g jauhoja. Sekoita, ripottele pintaan vähän jauhoja ja imellytä taas kannen alle 2 tuntia kuten aiemmin.

Jatka samalla tavalla noin tunnin välein, kunnes kaikki vesi, jauhot ja maltaat on käytetty. Lisää suola, siirappi ja pomeranssi ja keitä kymmenen minuuttia samalla sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä ja kaada se paistoastioihin (ei astioita ihan täyteen). Paista 125 asteessa 4 tuntia.

Ja sitten vielä oma mämmisalaisuuteni: mämmi on siedettävän makuista, kun sokeria, kuohukermaa ja mämmiä on kaikkia samassa suhteessa 😉