Miltä aikuisuus tuntuu?

Tänään täytin vuosia, ja se tuntuu hyvältä. Eikä pelkästään siksi, että tänään oli vapaapäivä, sain aamupalaksi lettuja ja hedelmiä ja iltapäivällä kylään muutaman ystävän. Minusta myös tuntuu aivan puhtaasti hyvältä olla taas vuotta vanhempi.

Olen viime aikoina miettinyt, miltä aikuisuus tuntuu. Pitäisikö tässä pikkuhiljaa alkaa tapahtua jotain mullistavaa? Sellaista, joka saa äidit ja opettajat vaikuttamaan oikeilta aikuisilta, jotka tietävät, mitä tekevät, ja ovat jotenkin eheitä. Vai onko todella niin, että aikuisuuden viisaus ja varmuus on pelkkää lumetta? Että ei se olotila tästä välttämättä niin kauheasti muutu. Että vielä 10 tai 20 vuoden päästäkin innostun, kun keksin ripotella nonparelleja kääretortun päälle, tai kiukustun, kun on nälkä ja paistinlasta putoaa lattialle. Että sitten vielä oikeana aikuisenakin saatan olla itsestäni epävarma tai välillä aivan reteesti tyhmä.

Niin että oliko se nyt tässä? Tältäkö tuntuu aikuisuus? Vai vieläkö valaistun ja alan yhtäkkiä tietää täsmälleen, mitä haluan elämältäni, ja miten toimitaan pankissa, kokouksessa, neuvolassa ja cocktail-kutsuilla?

Oli miten oli, tänään on ollut hyvä päivä.