Elämä heittelee
Paljon en vielä elämästä tiedä, mutta sen tiedän, että joskus se väistämättä loppuu.
Olemme viime päivinä suunnitelleet samoissa lauseissa vapun juhlintaa ja hautajaisten asuja, ja minulla on ollut ristiriitainen olo. Olen yrittänyt miettiä, miten tähän kaikkeen nyt pitäisi oikein suhtautua. Kun ihminen hiipuu pois, suru ei iske lapiolla naamaan, vaan liukuu mukana niin kuin on jo useamman viikon tehnyt.
On pitänyt vähän kiirettä. On täytynyt suunnitella vappujuhlien menu ja ostaa tarpeeksi pitkä musta hame. Täällä alkaa kaikki olla kunnossa, ihan kohta voidaan ensin juhlia ja sitten surra. Elämä jatkuu.