Kasvotonna internetissä
Jos et ole vielä huomannut, esiinnymme Ollin kanssa täällä blogissa melko kasvottomina. Ratkaisuun päädyttiin aikoinaan pelon ja laiskuuden kautta. Kun oma naama ei möllötä täällä, ei tarvitse miettiä, mitä vaikutusta sillä olisi, jos vaikka möllöttäisikin. Olemme muutenkin olleet aika tarkkoja yksityisyydestämme, mikä on johtanut siihen, että kirjoitettavaa on toisinaan hankalaa keksiä. Omat kasvot on tietysti vielä jotakuinkin helppoa rajata ulos blogista, mutta jokaisen omaa elämää jotekin koskevan asian kohdalla joudun pohtimaan, haluanko nyt jakaa tätäkään. Toisinaan pohdin tätä asiaa ehkä liikaakin. Viime aikoina olen miettinyt, onko tämä puolittainen salailu ollut huono ratkaisu. Voisi olla helpompaa jakaa itsestä kaikki (tai ainakin enemmän) tai toisaalta ei mitään.
kasvokuva
Yksityisyysasiat ovat pyörineet viime viikkoina mielessä, sillä jokin aika sitten eräs oppilas alkoi seurata Ollia Instagramissa. Olemme siis molemmat Ollin kanssa tehneet pidempiä ja lyhyempiä sijaisuuksia eräässä samassa yläkoulussa, ja oppilaat tuntevat meidät molemmat. Instagram-seuraamisessahan nyt ei pitäisi olla mitään ihmeellistä: Ollin Instagram-tunnus on hänen koko nimensä, ja profiili oli avoin. Olihan kuka tahansa voinut katsella hänen kuviaan aiemminkin. Nyt iski kuitenkin yhtäkkinen paniikki! Oppilas katsoo Ollin kuvia ja tunkeutuu yksityisalueelle. Lisäksi Ollilla on kuvia minustakin. Nyt se tietää meidän suhteestamme! – Kohta ne kaikki tietää! Mitä nyt tehdään? Olli esti äkkiä oppilaan ja muutti profiilinsa suljetuksi. Kohta tuli toinen pyyntö. Onko tämä jokin epidemia?! Seuraavana päivänä kolmas oppilas halusi seurata minua Instagramissa, mutta nyt epidemia tuntuu laantuneen.
Tämän tapahtumaketjun myötä aloin miettiä, mikä hitto siinä sitten olisi niin kamalaa, jos oppilaat seuraisivat minua Instagramissa. Enhän minä laita sinne mitään kovin erityistä. Tai mitä sitten, jos oppilaat tietäisivät tästä blogista? Ja mitä silläkään olisi väliä, jos he kaikki tietäisivät näiden kahden sijaisen parisuhteesta. Osahan tietää jo nyt, enkä ole koskaan kuullut asiasta muuta kuin mukavia kommentteja. Mikä ihme meitä pelottaa niin kamalasti?
vartalokuva
Olen nyt ristiriitojen myllerryksessä. Miksi kaikki tämä salailu? Jokin avoimuudessa ja esiintymisessä pelottaa vielä ihan niin kuin 10 vuotta sittenkin. Mitä jos joku, siis kuka tahansa, kommentoi ilkeästi? Mitä jos joku onnistuu lyömään juuri siihen arkaan kohtaan? Kun olemme kasvottomampia, iskut kohdistuvat johonkin muualle kuin tähän oikeaan minään.
Mutta silloin myös tulee antaneeksi itsestään aika niukasti.