Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

…ja sitä molempiin, joka unohtaa.

Koulukiusaaminen on niin arka aihe, että en tiedä, kannattaako siitä kirjoittaa mitään. Siksi taidankin vain tyytyä sanomaan, että menkää katsomaan Anna Odellin Luokkajuhla. Se on kerrassaan loisteliaasti rakennettu elokuva, mutta suositukseni johtuu myös siitä, että se herättää ajattelemaan kiusaamista monelta suunnalta. Uskallanpa väittää, että meistä jokainen on varmasti joskus ollut sekä syrjivänä että syrjittynä osapuolena. Minä ainakin olen. Molemmat tuntuvat näin jälkikäteen pirun pahalta. Ja molempiin tilanteisiin, myös ulkopuoliseksi jäämiseen, olen varmasti vaikuttanut myös itse. Kuka on syyllinen mihinkin ja mikä on lapsen vastuu? Vaikeita kysymyksiä.

Kovin hankalaa ei kuitenkaan ole löytää syyllistä näiden omassa luokkakokouksessani kuultujen lausahdusten takaa:

”Näin sen kerran kaupassa. Ainakin se haisi ihan samalta kuin ala-asteella.”

”Ai se lenkkeilee! Ei kyllä näytä yhtään siltä.”

Aikuiset, järki käteen. Pliis.

(Vieläkin pöyristyttää.)