Äijjäkättelystä

Kättelyyn liittyy kummallisia uskomuksia ja ohjeistuksia. Mitä todennäköisimmin Iltalehtisanomat on tehnyt useitakin juttuja otsikolla ”Näin kättelet oikein!” tai ”8 tapaa tyriä työhaastattelukättely”. Kuinka vaikeaa se nyt voi olla? Otat toisen käden käteesi ja hetken päästä päästät irti. Mitä ilmeisimmin kättely kuitenkin paljastaa persoonani ja aikomukseni kättelyn toiselle osapuolelle.

Aloitetaan työhaastatteluista. Haastatteluohjeissakin on taatusti jonkinlaisia kättelyohjeita. En ole noudattanut. Ainakaan tietoisesti. Siksiköhän en ole saanut haluamiani töitä? Näin sen on varmasti oltava.

No, työhaastattelukättelyn kuitenkin jollain tavalla ymmärrän. Haastattelijalle lähetetään viesti omasta motivaatiosta myös kättelyssä. Tosin on sanottava, että kuinka huonosti sitä voi ihminen kätellä, jos työpaikkansa menettää näin yksinkertaisessa operaatiossa.

Jokseenkin omituiseksi menee kuitenkin niin sanottu ”äijjäkättely”, jossa tarkoituksena on osoittaa fyysistä dominanssia ja valtaa mahdollisimman tiukalla ja määrätietoisella puristuksella. Luin äskettäin romaania, jossa kahden uroon väliselle kättelylle oli omistettu pari sivua. Miehet kättelevät näyttääkseen ystäviltä, vaikka todellisuudessa vihaavat toisiaan. Kättelyssä on käynnissä jonkinlainen alfamiesten taistelu. No, kaunokirjallisuudessa nämä nyt menevät vielä hassuttelun piikkiin. Muistan kuitenkin nuoruudestani useita kertoja, kun vanhemmat miehet ovat ohjeistaneet nuorempia kättelemään miehekkäästi ja voimakkaasti. Mitä helvettiä?

Itse kättelen siten, millainen olen. Rennosti, tylsästi ja vähän sinne päin. Ihan hyvin olen pärjäillyt. Jos joku kuitenkin haluaa tehdä kättelystä jotenkin siistiä ja merkityksellistä, suosittelen ottamaan oppia NBA:sta enkä haarojen välistä.