Aikuisena autokoulussa: Hyvät ja huonot puolet

Olen suorittanut autokoulua melko reippaalla tahdilla, sillä minulla ei ole mitään intressejä pitkittää tätä prosessia. Ikää on jo riittävästi, enkä voi sanoa nauttivani autokoulusta niin paljon, etten haluaisi sen jo loppuvan. Tämä ei ole kuin hyvä punaviini, jota ei raaski niellä isoina kulauksina. Tätä ei tarvitse siemailla. Voi juoda niin kuin äidin marjamehua, jota on taas kerran pullotettu yli oman tarpeen.

Kaikkien teoriatuntien ja 11 ajotunnin jälkeen ajattelin vähän listata omia kokemuksiani siitä, millaista on ollut aikuisena autokoulussa. Kerron tässä omista kokemuksistani ja vertaan nykyistä itseäni 18-vuotiaaseen Ilonaan.

Hyviä puolia:

– Uskallan olla tyhmä. Ajotuntieni aikana kyselen paljon. ”Onks se siis niinku niin, että..?” ”Oliko hyvä, että mä ajoin nyt tässä tilanteessa kolmosvaihteella?” ”Miten tää tilanne muuttuis, jos tuolla oliskin kolmio?” Olimme tällä viikolla harjoittelemassa liukasradalla, jossa opettaja näytti ensin mallia auton hallinnasta haastavissa tilanteissa. Hän neuvoi hyvin ja minä toistin koko ajan perässä kuin robotti (tai idiootti). Parasta oli kun kysyin, mitä opettaja teki vaihdekepillä ja hän vastasi: ”Vaihdoin vaihdetta.” Eikä edes nolottanut.

– Kannan vastuuta ja uskallan vaatia. Pidän huolta, että olen harjoitellut kaikkia ajotaidon osa-alueita, vaikka opettaja aina tunnin päätteeksi kirjaakin ylös harjoittelemamme asiat. Tarkistan, että oppimisympäristöön on kirjattu kaikki käymäni teoria- ja ajotunnit. Kuultuani eräissä juhlissa tarinan ajotunneista, joilla ajettiin kerta toisensa jälkeen samaa reittiä, olen ilmoittanut ohimennen, jos olen jo ajanut kyseistä reittiä. Tiedostan, missä tarvitsen vielä harjoittelua ja nyt, kun tunnin alkavat käydä vähiin, pyydän harjoitusta niissä asioissa (esim. peruuttaminen). Nuorempana olisin luottanut enemmän siihen, että muut pitävät huolen asioistani ja osaamisestani.

– Pidän huolta asiallisesta kohtelusta. Toisinaan saa lukea mediasta tai kuulla kavereilta kokemuksia törkeistä ajo-opettajista, jotka kommentoivat naispuolisen kuskin ulkonäköä tai vertaavat vaihdekepin hallintaa peniksen käsittelyyn. Minulla ei ole kokemuksia epämiellyttävästä kohtelusta. Opettajani ovat olleet mukavia ja rennon asiallisia. Jos kuitenkin olisin kohdannut jotain tällaista, olisin laittanut sille stopin välittömästi. Nuorempana olisin ehkä ollut epävarmempi siitä, miten tulisi toimia.

– Minulla on jo kokemusta liikenteestä. En ole ajanut mopokorttia, mikä alentaisi varmasti paljon kynnystä liikenteessä liikkumiseen. Olen kuitenkin istunut vasta ajokortin saaneiden kuljettajien kyydissä, jotka havainnoivat ja selittävät ajamistaan kuin huomaamatta eri tavalla kuin vaikkapa omat vanhemmat. Monesti on yhdessä pohdittu, saako tästä kääntyä, mikä on nopeusrajoitus ja milloin tähän saa pysäköidä.

– Olen motivoitunut. Tätä en itse ollut nuorempana. Nyt haluan oikeasti oppia ja hoitaa homman alta pois. Ehkä siksi ajaminen on sujunut yllättävänkin hyvin.

Huonoja puolia:

– Olen kriittinen. Siihen on yliopistossa tottunut ja se on hyvä tapa. Paitsi jos teoriatunnin opettaja sanoo, että liikenteen vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat vähän epäselvät, eikä hän siksi juuri käsittele niitä. Tai jos sama henkilö kertoo viidettä kertaa samaa tarinaa, jossa hän käyttäytyi kuin täysi mulkku, mutta esittää itsensä uhrina. Tai jos joku oppilas sanoo tosissaan auton tärkeimmäksi valintakriteeriksi värin. Silloin eläminen tuntuu raskaalta ja tekisi mieli läsäyttää jotakuta ihan vain vähän poskelle. Parempi on kuitenkin vain niellä turhautumisensa ja korkeintaan tuhahtaa hiljaa tai pyöräyttää silmiään silläkin uhalla, että vaikuttaa ylimieliseltä. 

– Muut oppilaat ovat nuoria. En pidä tätä kovinkaan huonona puolena, enhän tullut autokouluun hakemaan ystäviä. Välillä kuitenkin harmittaa, kun osa oppilaista räplää puhelintaan tuntien aikana, eikä mitään keskustelua synny, vaikka luennoimisen sijaan siihen joskus pyritään. En tosin voi tietää, olisiko näin myös vanhempien oppilaiden keskuudessa.

Lista ei ole varmastikaan kattava, mutta nämä asiat nousivat päällimmäisenä mieleeni. Tuntuu, että autokouluun meneminen juuri nyt on ollut minulle oikea ratkaisu. Koska olen kuluttanut näihin autokouluasioihin viime aikoina niin paljon aikaani, olisi kiinnostavaa kuulla muidenkin muisteloita tai kokemuksia aiheesta. Mitä noloa sinä kysyit tai teit? Kohdeltiinko sinua hyvin? Oliko oppiminen helppoa? Ja nyt kun teoria- ja ajokokeeni lähestyvät: Monennellako kerralla pääsit läpi ja missä jutuissa munasit?