Kasviskuu

Minä rakastan meetwurstia. Jopa kiusallisen paljon. Esimerkiksi aamupalalla syön lähes joka päivä meetwurstileipiä. Aina, kun Ilona ehdottaa jotain erikoisempaa aamupalaa, olen vähän nihkeänä sen suhteen.

Meetwursti on myös todennäköisesti tämän lokakuun suurin koitinkivi. Päätimme nimittäin kokeilla lihatonta lokakuuta. Uskon, että kokeiluni onnistuminen riippuu meetwurstista. Onnistunko säilyttämään näppini erossa koko kuukauden vai sorrunko? Ensimmäinen päivä on nyt käynnissä, enkä ainakaan vielä ole syönyt meetwurstia!

Todellisuudessa en usko lihattoman lokakuun olevan mitenkään erityisen suuri haaste meille. Syömme muutenkin paljon kasvisruokaa, ja Ilona oli pitkään pelkästään kasvissyöjä. En muutenkaan perusta aterioitani lihalle, vaan lähinnä sille, mikä ruoka vaikuttaa esimerkiksi yliopiston ruokalassa parhaalta. Tämä voi osoittautuakin suuremmaksi haasteeksi kuin meetwursti. Kun on tottunut valitsemaan mieluisinta ruokaa, osa vaihtoehdoista tippuukin nyt pois. Tänään esimerkiksi kasvisruoka oli listan parasta ruokaa ylipäänsä, joten liharuuat eivät houkuttaneet. Saatan kuitenkin kokea jonkinasteisia kriisejä, jos jonain päivänä kasvisruokana on jotain kamalaa ja liharuokana jotain erittäin hyvää. Yliopiston ruokaloissa kun on mitä kummallisimpia ruokia, vaikka yleisesti oikein hyviä.

Kotona kasvisruoka ei varmasti ole ongelma, vaan saamme kyllä loihdittua kaikenmoista ilman lihaakin. Vaaranpaikkani on siis yliopistolla, jossa minun ei onneksi tarvitse enää notkua kovinkaan paljoa. Gradu on nimittäin lähes valmis! Mutta siitä lisää joskus toiste.

Näistä lähtökohdista siis kasvisruoan kimppuun!

PS. Tuli kuuaiheisesta otsikosta mieleen, että heräsimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä katsomaan superkuunpimennystä. No, eihän siellä mitään kuuta näkynyt. Saimme kuitenkin kuulla ystävällisen eläkeläisherran tarinoita lapsuutensa Pispalan auringonpimennyksistä. Kannatti herätä.