Joulu tuli, joulu meni

”Kettu tuli, kettu meni”, kirjoitti Olli nasevasti ainekirjoitusvihkoonsa pienenä koululaisena. Onhan se totta tosiaan niin, että joskus näinkin lyhyeen virkkeeseen voi kätkeytyä kokonainen tarina. Jää ainakin tilaa lukijan mielikuvitukselle.

Joulukin tuli ja meni. Ihan kivasti.

Tapaninpäivän jälkeen on kuitenkin ihanaa, kun saa herätä omassa kodissa omasta sängystä. Kerrostalossa on vielä hiljaista. Aamupäivälle tyypillinen lasten kiljunta on sisäpihalla tavallista sunnuntaita vaimeampi. Oranssi valo ehtii siirtyä makuuhuoneen oven reunasta toiseen ennen kuin nousen ylös ja keitän teetä.

Tänään olen keskittynyt jo varsin tärkeisiin asioihin: Olen kuunnellut Serialin uusimman jakson ja värittänyt samalla värityskirjaani. Olen päättänyt, että no more savusiika, mutta yes little bit more chocolate. Olen perunut ylihuomiselle varaamani tentin, olen vertaillut iPadeja, olen laittanut tiskikoneen päälle.

Joululahjat makaavat vielä lattialla ja minä haaveilen siitä, että viitsin valmistaa puuron lahjaksi saaduista luomu vehnäryyneistä. Voi olla, että ensin täytyy syödä joululimput ja juustot pois.

Vietimme joulua perinteisesti ensin äitini luona ja sitten Ollin isoisällä. Molempiin paikkoihin oli kokoontunut iso joukko ihmisiä. Syötiin, avattiin lahjoja, saunottiin. Käytiin koiralenkillä, haudalla, vanhainkodissa. Pelattiin Guitar Heroa ja ratkottiin ristikoita ja kuva-arvoituksia.

1) Täs mä ja mun joululookki. Huulipuna H&M:stä, kulkuskorvakorut joulutorilta, tunika Indiskasta.

2) Piparijuustokakku, minä tein, hyvää oli!

3) Joulupäivän aamuna äitini koira tuli tervehtimään meitä vuodesohvan reunalle. Minä sanoin moi, tule tänne ja taputin sängyn reunaa. Kohta jatkoimme kaikki kolme uniamme. <3

4) Hautausmaan kynttilämeri joulupäivän iltana.

Minulle joulu on nyt ohi. Parvekkeen jouluvalot saavat vielä piristää synkkiä, vaikkakin piteneviä, päiviä, mutta jouluruokia tai -lauluja kaipaan vasta yhdentoista kuukauden kuluttua. Nyt on kuitenkin vielä löllöttelyn aika. Siksi peruin sen tentinkin, katsotaan sitä sitten ensi vuonna!