Kirkkaasta keskiviikosta

 

Tällaisista mietteistä alkoi tämä aamuni. Tai no, oikeastaan se alkoi jo vähän aikaisemmin, mutta tämä Aamulehden tekstari polkaisi sen todellä käyntiin. Eihän päivä voi olla huono, jos tekstareissa on tällainen helmi!

Heräsin siis kuuden maissa, kuten tavallista. Seitsemän jälkeen polkaisinkin jo fillarini kohti juna-asemaa. Asemalta hyppäsin luonnollisesti junaan. VR:n uudet hinnoittelut ovat muuten melkoinen sekamelska: säästöliput ovat kyllä halvempia kuin ennen, mutta jos niitä ei jostain syystä satu saamaan, joutuu ostamaan entistä kalliimman lipun. Ei siinäkään vielä mitään, mutta konduktöörin kanssa aiheesta jutellessa tuli olo, että säästölippujen myynti on aika mielivaltaista touhua. No, junassa on kuitenkin kivaa, ja olen lukenut matkoilla nyt tällaista kirjaa.

Työpäivän sekamelskassa ehdin jo unohtaa koko ideani, että kuvaan vähän päiväni tapahtumia. Näin ollen koululta ei olekaan kuvia. Toisaalta eipä siellä paljon nähtävää olisikaan. Koululla oli tänään koulutus, johon osallistui monia opettajia. Koulutukseen osallistumattomat sen sijaan sijaistivat osallistujia. Tästä seurasi aikamoinen kaaos: kukaan ei oikein tuntunut tietävän, koska pitäisi olla ja missä. Monilla oppilailla saattoikin jäädä tunteja välistä tai lyhyiksi. No, ehkä ensi kerralla vähän paremmin.

Koulusta kotiin palatessani poikkesin matkalla yliopiston ravintolassa syömässä. Kylläpä oli mukava käydä taas yliopiston ruokalassa! Kaikki on siellä niin hyvää ja hienosti. Ruokailusta seurasi tosin myöhemmin vähän väärinkäsityksiä:

Notkuin hetken aikaa kotona ja katsoin muun muassa Last Week Tonightin uusimman jakson YouTubesta. Tämä on muuten erinomaista tavaraa! Kannattaa tarkistaa. Tuo Oliverin Johni on hauska mies.

John Oliverin jälkeen suuntasin treenikämpälle. Meillä on perjantain ja lauantain välisenä yönä keikka kello yhdeltä yöllä. Tuntuu varmasti hyvältä herätä perjantaina kuudelta ja mennä lauantaiaamuna viiden aikaan nukkumaan. No, sitä odottelessa! Keikalle on kuitenkin tulossa hyvä meno ja kivoja biisejä. Esimerkiksi tämä nostalgiapläjäys.

Äsken tulin treeneistä kotiin. Näin Ilonankin ensimmäistä kertaa aamuseitsemän jälkeen! Ennen nukkumaanmenoa voisimme vaikka vähän rupatella kaikkea turhanpäiväistä. Tällainen oli minun keskiviikkopäiväni.

Kun Axlin touhuilla aloitettiin, niin voidaan niihin lopettaakin:

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Erityisesti Axlille.