Polkupyörällä Ahvenanmaalla
Polkaisimme ystäväni Iikan kanssa viime viikolla fillareilla Ahvenanmaalle. Vietimme reissussa viisi päivää, ja kertaan tässä reittejä ja menoa muutenkin, jos joku vaikka suunnittelee samanmoista reissua.
Päivä 1: Kakskerta (Turku) – Naantali – Kustavi – Brändö (n. 113 km)
Ensimmäisenä päivänä fillaroimme Ilonan mökiltä Turusta Kustaviin, josta hyppäsimme lauttaan Brändön saarelle. Alun perin suunnitelmissamme oli ajaa Kakskerrasta Kaarinan kautta Paraisille, Nauvoon ja Korppooseen ja tulla Ahvenanmaalle näin ollen etelästä. Lautta-aikataulut suosivat kuitenkin pohjoista reittiä siinä määrin, että muutimme suunnitelmia.
Reitin suhteen teimme vielä sellaisenkin valinnan, että päätimme ajaa Kustaviin Naantalin kautta. Tämä hieman pidensi reittiä, mutta vältimme ison kasitien laidassa ajelun ja saimme ehkä hieman parempia maisemia. Maisemat olivatkin hyviä, mutta vastatuuli jokseenkin ikävä. Matkassa kestikin huomattavasti pidempään kuin alun perin oli tarkoitus ja jouduimme jättäytymään myöhäisempään lauttaan. Juuri tämän takia reitti tosin oli hyvä valinta: eteläisellä reitillä olisimme olleet yhden lautan varassa ja kovassa kiireessä.
Lopulta pääsimme kuitenkin lautalla (kuvassa alla) Brändön kunnan alueelle ja haimme itsellemme telttapaikan heti lauttarannan lähettyviltä metsäautotien päästä. Kokkailimme iltapalat ja painuimme nukkumaan. Tästä tuli lopulta reissun ylivoimaisesti pisin ajomatka.
Päivä 2: Åva (Brändö) – Torsholma (Brändö) – Hummelvik (Vårdö) – Godby (n. 70 km)
Toisena päivänä heräillessämme telttakangas paljasti hienosti Ahvenanmaan punkkipopulaation laajuuden: useampi otus möyri pitkin kangasta teltan ulkopuolella. Laitoimme kamppeet kasaan ja lähdimme matkaan. Ajoimme jotakuinkin 15 minuuttia näkemättä yhtäkään ihmistä tai autoa. Brändön kunnan pohjoisosa onkin asutukseltaan aika autiota. Itse Brändön kylässä pysähdyimme kahville testaamaan ruotsin kielin taitojamme. Hyvin sujui!
Muutamassa tunnissa olimme ajelleet koko kunnan läpi Torsholman lauttasatamaan. Jouduimme odottelemaan lauttaa pari tuntia, joten kävimme paikallisessa kyläkaupassa ostamassa välipalaherkkuja ja jäimme satamaan notkumaan. Torsholmasta lähtevä lautta oli lopulta tupaten täynnä autoja. Pyöriäkin oli kyydissä jonkin verran, vaikka selvästi pyöräilysesonki ei vielä ollut käsillä.
Lauttamatka Vårdöhön ja sitä myöten Ahvenanmaan ”pääsaarille” kesti 2,5 tuntia. Matkan aikana houkuttelimme seuraamme useampiakin vieraita. Monet autoilevat suomalaiset kyselivät matkan kulusta ja pyöristä. Myös saksalainen touring-pyöräilijä lyöttäytyi seuraamme ja juttelimme kaikenlaista. Hän oli lentänyt Tampereelle ja oli matkalla Saksaan pyörällään. Nautimme myös muutamat Stallhagenin oluet pitkällä matkalla.
Vårdöhön päästyämme oli jo ilta, mutta fillarit kulkivat sen verran mukavasti, että ajelimme vielä Ahvenanmaan keskiosaan Godbyn kuntaan. Matkalla ohitimme Bomarsundin linnoituksen rauniot (kuva alla) ja Taffelin sipsien tehtaanmyymälän, joka oli valitettavasti jo kiinni. Tuimme matkallamme lakkautusuhan alla ollutta perunalastutehdasta kuitenkin nauttimalla useita pussillisia sipsejä.
Asetuimme yöpuulle Godbyn koulun kentän takaiseen metsään. Vaikka olimme asutuksen keskellä, saimme teltan melko mukavasti suojaan.
Päivä 3: Godby – Geta – Godby – Jomala (n. 60 km)
Kolmantena päivänä tiesimme päivämatkan olevan melko lyhyt, joten nukuimme pitkään. Keitimme aamupuurot ja rupesimme kasaamaan kamoja, kun matkakumppanini huomasi jaloillaan vipeltävän pari punkkia. Nämä napattiin pois, mutta tarkisimme itsemme myös muuten. Iikkaan olikin päässyt jo tarttumaan yksi punkki, jonka pääsin irrottamaan punkkipihdeillä. Punkki ehti olla kiinni luultavasti joitakin kymmeniä minuutteja, joten sen suurempaa terveydellistä uhkaa ei pitäisi olla. Tähän meni kuitenkin sen verran aikaa, että lopulta pääsimme liikkeelle vasta iltapäivällä.
Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli ajaa Getalle ja hypätä sieltä lautalle, joka kulkisi Hammarlandiin. Hieman tutkittuamme huomasimme lautan menevän vain kerran päivässä ja maksavan 12 euroa. Niinpä päätimme vain pyörähtää Getalla ja tulla takaisin. Reitti Getalle oli oikein mukava, mutta muutama kilometri ennen Getan keskusta tietyömaan takia päällyste muuttui valtaviksi kivenmurikoiksi. Ajelimme tuota hetken, mutta huomattuamme sen jatkuvan vielä pitkään käännyimme ympäri. Hieman harmitti, että tästä ei ollut mitään merkintöjä tai tietoa pätkän pituudesta.
Onneksi paluumatkalla pysähdyimme kuitenkin Stallhagenin panimoravintolaan. Nautimme erinomaiset ruuat ja pari hyvää olutta. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja pääsimme sönköttämään ruotsiamme huoletta. Tosin Iikka sortui kerran käyttämään englantia.
Stallhagenilta jatkoimme vielä Godbyn läpi kohti Jomalan kuntaa, jossa piti olla jonkinlaisia luolia tien vieressä. Mitään merkintöjä ei taaskaan ollut ja aikamme etsiskeltyämme päätimme luovuttaa. Iikka löysi jonkinlaisia hautaröykkiöitä, mutta itse luolista ei tullut havaintoja. Haimme yöpaikan Jomalan kylän itäpuolelta. Aikaisemmasta yöstä viisastuneena pyrimme telttapaikkaa valitessa välttelemään runsasta aluskasvillisuutta ja päädyimmekin jonkinlaisen kankaan ja kallion välimaastoon. Yöllä kuulin hirvien liikehtivän teltan ulkopuolella, jännää! (Ahvenanmaalla on ilmeisesti aika paljon hirviä. Ja paljon pyssyjä niiden varalle.)
Päivä 4: Jomala – Nåtö – Mariehamn – Lemland – Lumparland (n. 60 km)
Yölle sattui matkan ainoa sade, joka oli ilmeisesti aamuyöllä melko runsaskin. No, tulipahan testattua teltan vedenkestävyys. Aamulla kuivattelimme telttaa hetken ennen matkan jatkumista.
Lähdimme liikkeelle, ja pian Jomalan kylän jälkeen törmäsimme matkan ensimmäiseen ja ainoaan ostoskeskukseen. Emme kuitenkaan käyneet shoppailemassa vaan viereisessä kaupassa pienillä ruokaostoksilla. Tämä oli mukavaa Ahvenanmaalla (ja toki muuallakin asutetussa Suomessa): aina pääsi tarvittaessa kauppaan ja täyttämään pulloja yms.
Ruokakauppapysähdyksen jälkeen jatkoimme kohti Maarianhaminaa. Ajelimme ensin kaupungin läpi, sillä halusimme käydä tutustumassa sen eteläpuolella sijaitsevaan Nåtön saareen, jossa piti olla näkemisen arvoinen lehtoniitty. Tämäkin oli lopulta äärimmäisen huonosti merkitty, emmekä ole vieläkään varmoja, löysimmekö oikean niityn vai emme. Jos löysimme, se ei ollut kummoinen. Matka oli kuitenkin lyhyt ja lähdimme takaisin kohti Maarianhaminaa. Neljäntenä päivänä polvet alkoivat jo sanoa sopimustaan irti, ja pohjoisesta puhaltanut vastatuuli ei varsinaisesti helpottanut jalkojen työtä. Onneksi loppupäivän matkamme suuntautui ennemminkin itään kuin pohjoiseen.
Maarianhaminassa pysähdyimme nauttimaan matkan ensimmäiset ja viimeiset Ahvenanmaan pannukakut. Kyllä maistui!
Jätimme Maarinhaminan taaksemme ja otimme kohteeksi Långnäsin sataman, josta laivamme seuraavana päivänä lähtisi. Matka Maarianhaminasta Lemlandiin kulki sujuvasti lähes myötätuulessa. Lemlandissa pysähdyimme jälleen ostoksilla iltaa varten, ja ostimme matkan viimeiset Taffelin sipsit. Melko nopeasti Lemlandin jälkeen pääsimme Lumparlandiin ja löysimme sataman. Kävimme tarkastamassa seuraavaa päivää varten sataman fasiliteetit, ja etsimme lähistöltä telttapaikan. Tämä paikka lienikin koko matkan paras. Nautiskelimme viimeisestä illastamme Ahvenanmaalla ja kävimme lopulta nukkumaan.
Päivä 5: Långnäs – Turku (n. 2 km)
Viimeisenä päivänä heräsimme hieman liian aikaisin ja jouduimme odottelemaan pitkän aikaa laivaamme. Lopulta keräsimme kamppeet kasaan ja suuntasimme satamaan. Satamassakin meidän piti odottaa vielä tunnin verran, sillä ajoneuvojen lähtöselvitys piti tehdä jo tuntia ennen laivan lähtöä. Tuulisessa satamassa pyörän kanssa seisoskelu ei ollut suurinta herkkua, mutta lopulta pääsimme laivaan.
Laivalla välttelimme parhaamme mukaan humalaisia keski-ikäisiä ja karaokea, ja päädyimmekin kahvilan kautta ulkokannelle istuskelemaan. Turussa vietimme vielä yhden yön (ah, sauna!) ja nappasimme lopulta junan Tampereelle.
Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut, eikä suurempia ongelmia tullut. Ahvenanmaan maine pyöräilypaikkana on toisaalta ansaittu, mutta toisaalta poikkeaa hyvin vähän muista eteläisen Suomen alueista. Varsinaista pyöräinfraahan saarilla on kovin vähän, mutta autoilijat huomioivat pyöräilijät huomattavasti paremmin. Matkan vaarallisimmasta ohituksestakin vastasi Suomen rekisterikilvillä varustettu BMW.
Kuitenkin merkinnät ovat melko puutteellisia, ja teiden kunto ajoittain heikko. Maisemat ovat kuitenkin hyviä ja saariin liittyy tiettyä kotimaan matkailun eksotiikkaa. Loppuun vielä hämmentävä tilastokattaus:
Kilometrit yhteensä: noin 300
Lossimatkat: 2
Lauttamatkat: 3
Taffelin sipsipussit yhteensä: noin 4
Oluet yhteensä: noin 16
Puhjenneet renkaat: 0 (sic!)
Kiinnittyneet punkit: 1
Punkkihavainnot: noin 20
S-marketit: 1
Kyllä sinne kannattaa mennä, suosittelen!