Naimisiin => uusi sukunimi?
Täällä painitaan nimikysymysten äärellä!
Vaihtoehto 1: Vain toinen vaihtaa sukunimeään ja ottaa puolisonsa nimen.
Minä voisin ottaa Ollin nimen tai Olli minun nimeni, mutta kummallakaan ei ole mikään kovin erityinen nimi. Jos toisella meistä olisi aivan ihana tai hienostunut nimi, tämä vaihtoehto saattaisi tulla kysymykseen. Meillä on kuitenkin kummallakin melko tavallisen kuuloinen nen-loppuinen sukunimi. En myöskään henkilökohtaisesti halua jatkaa sitä perinnettä, että nainen liitetään miehen sukuun kuin mikäkin taakka. Ota sää tää ny! (Samasta syystä en myöskään haluaisi isäni taluttavan minua alttarille, mikäli meillä olisi kirkkohäät.)
Vaihtoehto 2: Toinen ottaa yhdysnimen ja toinen pitää vanhan nimensä.
Meidän nimistämme ei oikein saa kivan kuuloista yhdysnimeä juuri sen nen-loppuisuuden vuoksi, enkä muutenkaan itse tykkäisi ihan niin pitkältä tuntuvasta sukunimestä, vaikka osa yhdysnimistä onkin ihan kivoja. Tässä olisi myös se ongelma, että kumpi vaihtaisi nimeään ja miksi.
Vaihtoehto 3: Molemmat vaihtavat sukunimeään ja yhteiseksi nimeksi otetaan jokin suvussa kulkenut/kulkeva nimi.
Tätä olemme miettineet, ja ihan kiva vaihtoehto löytyisi molemmista suvuista. Kumpikaan näistä nimistä ei ole kuitenkaan meille mitenkään erityisen merkityksellinen, joten tuntuisi hieman hassulta ottaa kumpaakaan näistä yhteiseksi nimeksi. Perusteluina tämän vaihtoehdon puolesta voisi kuitenkin olla esim. nimen harvinaisuus, sillä molemmat vaihtoehdot ovat käytössä vain muutamalla tai ei kenelläkään.
Vaihtoehto 4: Molemmat vaihtavat sukunimeään ja yhteiseksi nimeksi otetaan jokin aivan uusi nimi.
Täysin uuden sukunimen muodostaminen ei käsittääkseni nykyisin ole enää mitenkään tavatonta. Nimen voi keksiä kokonaan tai muodostaa puolisoiden nimistä. Meillä on jo nimivaihtoehto selvillä, ja se olisi tuota jälkimmäistä sorttia. Emme halua kertoa täällä sukunimiämme, mutta sanotaanko näin, että jos Ollin sukunimi olisi Lehtinen ja minun Järvinen, niin sukunimiehdokkaamme olisi Lehtijärvi. Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset tästä vaihtoehdosta. Toisaalta tämän tyylinen yhteinen nimi kuvastaisi sitä, mitä olemme naimisiin mennessämme. Ei, me emme ole Lehtisiä. Ja ei, me emme ole myöskään Järvisiä. Me olemme me. Kyllähän se jotenkin yhteisölliseltä tuntuu. Yhteinen nimi olisi kiva myös siinä tilanteessa, jos joskus saamme lapsia. Heille on kuitenkin annettava jokin sukunimi, ja eri sukunimisenä toinen vanhemmista jää ikään kuin ulkopuolelle. Toisaalta tämä uuden nimen keksiminen tuntuu vähän liialliselta. Sehän on vain nimi, miksi sen eteen tarvitsee niin kauheasti nähdä vaivaa! Nimiehdokkaamme on kyllä ihan kiva, ja kaikki keille olemme siitä puhuneet, ovat pitäneet nimestä ja sen merkityksestä.
Vaihtoehto 5: Kumpikaan ei vaihda sukunimeään, vaan molemmat pitävät vanhat nimensä.
Kaverini sanoi hyvin, että hän ei ole koskaan ymmärtänyt sitä argumenttia, että perhe on jotenkin yhtenäisempi, kun sillä on sama nimi. Eiköhän se yhtenäisyys tule kuitenkin jostain ihan muusta. Omien sukunimien pitäminen on yleistä, joten se ei taida nykypäivänä lähettää mitään kovin erityistä viestiä. Minulle tämä vaihtoehto olisi ihan okei. Toisaalta mietin kuitenkin myös sitä, että jos toimii näin, on jossain vaiheessa lasten kohdalla tehtävä uudestaan tämä sukunimeen liittyvä valinta. Ja jos tämä nyt jo on näin hankalaa, niin haluaisin tehdä päätöksen vain tämän kerran!
Uskon, että päädymme vaihtoehtoon 4 tai 5. Onneksi on vielä aikaa pohtia tätä kysymystä monelta eri kantilta!