Pentti Linkolan kanssa vessassa (kahdesti)

Perjantaista kehkeytyikin oikein hyvä päivä. Ensin jännitimme eduskunnan täysistuntoa (näinkin voi siis käydä), jonka iloinen äänestystulos innosti meidät lähtemään Ikeaan. (Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, en oikein tiedä.) Ikeasta selvisimme paljoin tavaroin ja pienin laskuin (näinkin voi siis käydä).

Illalla Ilona lähti Valkeakoskelle ystävänsä kanssa keilaamaan ja juhlimaan, kun taas itse olin ajatellut notkua illan kotona. Sitten ystäväni soitti, ja kertoi Sampolassa alkavan tunnin kuluttua yleisötilaisuuden, jossa Matti Apunen ja Pentti Linkola keskustelevat ympäristöstä. Keskustelun jälkeen katsottaisiin vielä Tavarataivas-dokumentti. Päätin lähteä lievästä Apus-inhostani huolimatta.

Paikan päällä menin vessaan. Oven avatessani sen toisella puolella seisoi – tattadaa, Pentti Linkola. Perinteinen villapaita päällä ja hölmistynyt ilme kasvoilla. Ohitin hänet ja ajattelin, että tästä täytyy kirjoittaa blogiin.

Itse tilaisuudessa uusliberalisti Apunen sanoi, että nykyinen kulutustahti voidaan pitää yllä, koska teknologia kehittää kyllä tapoja vähentää sen ympäristövaikutuksia. Linkola taas sanoi pitävänsä diktatuuria parempana valtiomuotona kuin demokratiaa, koska diktatuurissa ihmiset eivät pääse vapaasti kuluttamaan. No, itse en koe Apusen sokeaa edistysuskoa tai Linkolan pessimististä ihmisvihaa kovinkaan läheisinä, mutta olihan tuo ihan mukavaa viihdettä ja herätti joitakin ihan järkeviäkin ajatuksia.

Koska molemmat ovat kuitenkin hyviä laukomaan älyttömyyksiä, kokosin tähän muutamia illan parhaista saarikoskilaisen runon muotoon:

Olen humanisti
Fossiiliset polttoaineet suojelevat meitä ilmastonmuutokselta
                                       Voi evoluutioparkaa
Olen janoissani
                      juonut
                                 vettä Helsingin kaduilta
Ei tullut mahanpuruja
Apunen ei ymmärrä
                                otusta
                                            nimeltä

                         ihminen.

Keskustelun jälkeen katsottiin viime vuonna julkaistu dokumentti Tavarataivas, joka olikin ihan viihdyttävä. Dokumentissa ohjaaja vie kaikki tavaransa varastoon ja saa hakea yhden tavaran päivässä takaisin. Noin sadan tarpeellisen tavaran jälkeen kaikki muu on ylimääräistä.

Tilaisuuden jälkeen menin vessaan. Kun olin poistumassa, sisään astui – tattadaa Pentti Linkola. (Näinkin voi siis käydä.)