Itsenäinen

Kun muutin pois kotoa, itsenäinen elämä oli huumaavan ihanaa. Saatoin valvoa niin myöhään kuin huvitti, syödä jäätelöä useampana iltana viikossa ja siivota juuri silloin, kun huvitti. Kukaan ei tullut enää koputtelemaan ovelle ja kyselemään, mitä puuhaan. Sain olla helposti rauhassa, jos halusin. Saatoin itse päättää, mitä teen, miten käytän rahani ja keitä kutsun kylään. Oli ihanaa luoda omat tapansa elää, uudet omat rutiinit ja oma koti. Vaikka toimeentulosta piti murehtia ihan uudella tavalla, eikä kaikista päätöksistä voinut enää sysätä vastuuta jollekin muulle, yksin asuminen oli mahtavaa. Mikä vapaus, mikä itsenäisyys, mikä elämä!

Nyt, kun aikaa on kulunut reilut neljä vuotta, omaa päätösvaltaa, omaa kotia ja omaa rauhaa ei tule enää ajateltua niin usein. Koko ajatus äidin ikeessä asumisesta tuntuu kaukaiselta ja ahdistavalta, vaikka meillä onkin äitini kanssa hyvät ja läheiset välit.

Tänään on hyvä päivä pysähtyä miettimään sitä, kuinka upeaa on, kun saa asua juuri niin kuin haluaa.

Suomi saa minun tavoin päättää itse, kenet kutsuu kylään ja miten käyttää rahansa. Kukaan ei jatkuvasti koputtele ovella tai marssi sisään, vaan Suomi saa toimia oman mielensä mukaan. Itsenäisyys on upeaa, mutta koska kokemus muusta on jo painunut unholaan tai sitä ei edes ole, itsenäisyyden arvostaminen ja kunnioittaminen on haastavaa. Juuri niin kuin yksin asumisenkin kanssa.

Mutta ajattelepa, jos Suomi joutuisi nyt muuttamaan takaisin porukoille. Olisi siinä kestämistä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

http://youtu.be/6YV0rgHhGn4